Tie kutsuu kulkijaa

Hyvää torstaita armahimmat blogini ystävät! Minä istun tällä hetkellä pelottavan tyhjässä talossa. Pomo lähti poikansa kanssa lomailemaan Eurooppaan ja Kumari perheensä luokse, joten olen täällä nyt ihan yksin. Tai on tuolla pihalla vartija, mutta kuitenkin. Edes kissat eivät ole täällä, koska kuljettaja haki ne Kandyn villaan hoitoon. Yksinäistä on kaikuvassa kivitalossa. Saan yöllä varmasti hepuleita jos alakerrasta kuuluu tavallisesta poikkeavia ääniä.

Eilen kävin illastamassa ihanassa italialaisessa Bayleaf ravintolassa ja join pari drinkkiä liikaa. Siitä hyvästä tämän päivän vietän kiltisti kotona. Ei ole onneksi mitään oloja sentään. Tuntuu vaan hyvältä idealta pyhittää tämä päivä levolle, koska huomenna joudun ajamaan.

Huomenna ajan Hikkaduwaan, suosittuun rantakohteeseen. Luvassa varmasti paljon turisteja ja aaltojen kohinaa. Hikkaduwassa olen kaksi yötä. Toivottavasti hotelli on ok. Se maksaa minulle yhteensä n. 9000 rp eli noin 57 euroa. Sieltä ajan sunnuntaina Mirissaan joka on ihan etelässä, lähes Sri Lankan kärjessä. Siellä yövyn paikallisen perheen majoituspaikassa. Hinta on aavistuksen edullisempi kuin Hikkaduwassa. Odotukset paikkojen tasosta eivät ole korkealla. Esim. Mirissan majoituksessa ei ole lämmintä vettä. Piristävä kylmä suihku siis! Onneksi kaikissa paikoissa on hyttysverkko minkä alla voin piilotella, mikäli ötökät käy rassaamaan. Toki näissä paikoissahan saattaapi olla bedbugseja eli ihanaisia luteita.

Hikkaduwalta odotan:
*ihmisten tapaamista, koska sattuu suosittu kohde olemaan
*bileitä rannalla (viikonloppu jee!),
*hyviä ravintoloita
*paljon uimista ja snorklaamista (varmaan taas poltan itseni auringossa)

Mirissalta odotan:
*upeaa rantaa
*rauhaa elämän pohdiskeluun ja lukemiseen
*valaiden näkemistä


F antoi minulle luvan ottaa mukaan kotoa lakanoita ja pyyhkeitä ja mitä vain tarvitsen, jotta reissu on mahdollisimman mukava. Pohdiskelen vielä otanko läppärin mukaan vai en. Moni majoituspaikka tarjoaa ilmaisen langattoman käytön ja kone olisi hyvä jos tulee yksinäistä tai tarvitsee etsiä uutta majoitusta. En kuitenkaan haluaisi ottaa sitä riskiä, että kone varastetaan. Pimahdan jos niin tapahtuu! Kaikkialta pitäisi löytyä nettikahviloita, ehkä turvaudun niihin. Koska minulla on auto käytössäni, sehän toimii myös hyvänä säilytyspaikkana. Vai mitä mieltä olette? Jos säilyttäisin osan rahoistani autossa, etten menetä kaikkea mikäli huoneessa käy varkaita?

Suunnitelmani oli ajaa Sri Lankan itäpuolelle, suosittuun Arugam Bayhin. Nyt vaikuttaisi siltä, että rahani eivät riitä sinne asti. En varmaankaan varaa vielä muita majoituksia. Katson ensin paljon rahaa kuluu Hikkaduwassa ja arvioin sitten onko mahdollisuuksia jatkaa reissua. Majoituksen löytäminen ja varausten tekeminen on ollut muuten todella työlästä! Olen istunut pitkät tovin koneella. Iso ongelma hommassa on se, ettei minulla ole luottokorttia. En siis voi tehdä varauksia netin kautta. (Olisi vaan pitänyt hommata se pirun kortti ennen tänne tuloa. Mutta ei. En halua olla aikuinen ja käyttää luottokortteja!) Kovalla vaivalla on ensin etsittävä sopivia vaihtoehtoja ja sitten soiteltava niihin. Puhelimessa keskustelu näiden srilankalaisten kanssa ei ole mikään helppo juttu. Kielitaidon taso vaihtelee ja aksentti tekee ymmärtämisestä vaikeaa myös. Varaukset onnistuin kuitenkin puhelimessa tekemään ja nyt kaikki varpaat ja sormet ristiin, että nämä huonevaraukset todella ovat olemassa, kun pääsen paikalle.

Srilankalaisilla on muuten omasta kielestään siirtynyt hankaloittava tapa englannin puhumiseen. Vaikka he tarkoittavat kyllä, se meidän korvaan kuulostaa kieltävältä.
Esim. Kumari kysyy minulta: Pesenkö vaatteesi? Hän ei sano "I wash your clothes?" Hän sanoo "I wash your clothes, no?
Hämmentää minut joka kerta :D
Oletko menossa ulos? "You go out now, no?
Puhelimessa siis vielä vaikeampaa tulla ymmärretyksi ja ymmärtää, kun ei voi tulkita toisen eleitä.

 Herra Tiikeri tässä vähän lepuuttaa silmiään.

Etelän reissulta en varmaankaan kirjoittele blogin puolelle. Tai kuka tietää. Ehkä löydän nettikahvilan jossa saa oikeasti hyvää kahvia ja istun kirjoittamaan oikein urakalla. Varautua voi silti siihen, että pääsen jakamaan reissutarinat ja kuvat teille vasta sitten, kun palaan Colombon kotiini.

Voikaa hyvin ja nauttikaa raittiista talvi-ilmasta! Sitä on jo ikävä!

Norsujen orpokoti ja talo Karkissa

Lauantaina lähdimme ajelemaan sisämaahan, ensin Pinnawelaan ja sieltä Kandyyn. Mukaan tuli kolme F:n brittiläistä asiakasta. F ja asiakkaat olivat olleet perjantaiyön juhlimassa ja siispä krapulassa. Jouduimme matkalla tekemään äkkipysähdyksen, kun yhden briteistä piti päästä ojanpenkalle huutamaan norjaa. Minulla katkesin siinä hötäkässä kynsi, koska mies istui tila-automme takapenkillä ja minä edessä, ja sitten kun tuli kiire päästä ulos, minun piti tarttua vauhdilla kahvaan jolla penkin saa ylös. Sinne meni hienot pitkät kynnet.

Pinnawela on tunnettu norsujen orpokodista. Norsupuistossa elää noin seitsämänkymmentä fanttia ja se onkin maailman suurin norsupuisto. Puistoon tuodaan norsuja jotka ovat menettäneet emonsa, jotka ovat loukkaantuneita tai päätyneet asumaan liian lähellä ihmisasutusta. Yksi norsu oli kovin surullinen näky. Sillä oli vain kolme jalkaa, koska se oli astunut maamiinaan. Silti se reippaasti kulki muun lauman mukana. Norsu on Sri Lankassa rauhoitettu eläin, mutta silti jotkut kauheat ihmiset vahingoittavat niitä tarkoituksella. Yksi julma tapa on laittaa viidakkoon lankkuja, joissa on pystyssä nauloja. Norsut astuvat pehmeillä jaloillaan nauloihin ja saavat jalkaansa tuskallisen ja hitaasti tappavan tulehduksen. Elleivät sitten ehdi päästä orpokodin hoitoon.

Norsujen ja ihmisten välillä ei ollut aitoja. 

Pinnawelan orpokodillakin on ongelmansa. Eläinten kohtelu ei vielä ole kehittynyt sille tasolle kuin sen toivoisi. Eläinten annetaan myös lisääntyä puistossa, mikä alkaa näkyä tilojen ahtautena. Tarkoitus on ollut vapauttaa kuntoutuneita norsuja takaisin luontoon, mutta siinä ei olla vielä onnistuttu, koska eläimet ovat niin tottuneita ihmisiin. Ne hakeutuvat ihmisten asuttamille alueille helpon ruuan toivossa.

Norsuja pääsi silittelemään ja niiden kanssa sai ottaa kuvia pientä maksua vastaan. Vieressä seisoi aina mahut, norsupaimen.

Mukavia otuksia olivat <3

S

Tämä uros oli sokea.

Puistosta norsut viedään kahdesti päivässä uimaan joenrantaan. Rannassa on pari ravintolaa joiden terasseilta voi ihailla jättiläisten kylpyhetkeä.

Pinnawelasta jatkoimme matkaa Kandyyn. Makein kaupungin nimi ikinä! Kandy on yksi Sri Lankan vanhimpia kaupunkeja ja siellä sijaitsee myös buddhatemppeli missä legendan mukaan säilytetään Buddhan hammasta. Kandyssä maisemat ovat upeat. Ympärillä kumpuilee korkeita pyöreitä kukkuloita ja kaikki näyttää paljon vihreämmältä ja puhtaammalta kuin Colombossa.

Kandyssä menimme F:n isän talolle. Tai paremminkin villaan. Täytyy sanoa, että en ole ikinä majoittunut niin upeassa kodissa. Nyt minulla on aika hyvä aavistus siitä miten leffastarat elelevät :D Talo on kolmessa kerroksessa. Makuuhuoneita on ehkäpä viisi. Yksi huone oli tehty elokuvateatteriksi, oli baari, iso uima-allas, ammattitason keittiö, kirjasto, biljardipöytä, spa-osasto höyrysaunan ja poreammeen kera, neljä bungalowia vieraskäyttöön....

Uima-altaalta oli näkymä alas laaksoon.

Kekkonen minun huoneen seinällä.

Polskis, SanSan altaan reunalla. Olin taas liikaa auringossa ja tällä kertaa paloi rinnus ja nenä.

Jättiläiskissa. Olisi pitänyt ottaa kuva siitä jonkun ihmisen kanssa, että kävisi ilmi miten suuri se onkaan. Koiran kokoinen jässikkä!

Kittens!

Kävin brittien kanssa kävelyllä viereiselle golfclubille. Otettiin oluet ja katseltiin eläkeläisten puttailua. Ne oli innoissaan ja minä olin nukahtaa tylsyydestä.

Sri Lankan olut on kelpotavaraa.

Lauantain illallisella syötiin erilaisia srilankalaisia curreja. Brittejä hikoilutti, mutta minulle maistui hyvin. F:n isä oli oikein hyvä isäntä ja huolehti siitä ettei tyhjiä laseja ollut kenenkään edessä. Britit tykkäsivät juoda gin&tonicin kurkkuviipaleen kera ja se oli muuten yllättävän hyvä yhdistelmä minunkin mielestä. Seura oli oikein mukavaa vaikka aika ulkopuolinen siinä olinkin. Mitäpä sanottavaa minulla on kun tyypit puhuvat Maserateistaan ja vastaavista. "Hei, minulla oli ennen Fiat Punto?!!"

Sunnuntaina F jäi vielä kestitsemään asiakkaita Kandyyn, kun taas minut ja S:n kuljettaja ajoi illalla takaisin Colomboon.

Talon koira oli hyvin retardin näköinen törröttävien alahampaidensa kanssa. 

Tämä kiltti tyttö oli sekarotuinen ripauksella boxeria. 

Sellainen överiluksus viikonloppu. Ensi kertaan, hei!

Aupairin arkea Sri Lankassa

Aamuni Sri Lankassa alkavat noin 05.50. Menen aamupesulle ja sen jälkeen S:n huoneeseen. Nostan huoneen verhot ylös ja otan esille paitoja ja shortseja joista S saa itse valita mitä pukee päällensä. S jää heräilemään ja minä menen alakertaan keittiöön. Aamupala on Kumarin vastuulla, joten huolehdin ensin että hän on varmasti hereillä. Siitä seuraa ikävää nalkutusta koko aamuksi pomolta jos Kumari on nukkunut pommiin. Kyllä sitä nalkutusta tulee aina jostain joka tapauksessa, koska pomo on hyvin tarkka. Jos aamiaspöydästä puuttuu suola, maito tai tee on kitkerää, saa Kumari kuulla kunniansa. Minä valmistan S:n eväät kouluun. Rasiaan menee myslipatukoita, voileipiä, kuivattua mangoa, keksejä, kurkkuviipaleita...
Aamiainen syödään yhdessä ja sitten F lähtee töihin. Me jäädään S:n kanssa vielä valmistautumaan. Varmistan  että hänen repussa on kaikki mitä sille päivälle tarvitsee, harjaan hänen hiukset ja pesen hampaat. Minun mielestä on kyllä vähän kummallista se, ettei 8-vuotias huolehdi itse jo hampaiden pesusta. Seiskan jälkeen lähdemme ajamaan koulua kohti.

Kuvat meidän katolta:

S:n ollessa koulussa minulla on vapaata aikaa. Tosin jos tarvitsee tehdä ruokaostoksia tai muita asioita toimittaa, ne on hoidettava päivällä. Yleensä otan aamusta vielä tunnin torkut. Sitten saatan kuntoilla pomon välineillä puolisen tuntia, lueskella, katsoa leffoja... Jos sää on aurinkoinen, polskuttelen uima-altaassa. Välillä olen lähtenyt shoppailemaan, mutta sitä pitää yrittää jättää nyt vähemmälle tai rahat hupenevat ennen aikojaan. Talolla käy välillä puutarhuri, uima-altaan puhdistaja ja muita duunareita. Minun kuuluu tsekkailla mitä ne tekee ja että työt tulevat hoidettua.

koti

Haen S:n koulusta iltapäivällä joko 13.30 tai 14.40. Tulemme kotiin ja annan hänelle ensimmäiseksi välipalan. Sitten me vaan hölmöillään täällä. S tykkää pelata Super Mario Galaxya ja katsella leffoja. Saatamme myös piirtää yhdessä tai pelata. Suosikkipeli on "jääkiekko". Molemmilla on kepit mailoina ja niillä sohitaan tennispalloa. Siinä tulee muuten hiki! Ja välillä S:llä menee hermot kun olen liian hyvä. Mutta minkäs teet, suomalaiset kiekon taitaa :D (Mikä läppä! Oikeassa jääkiekossa en pärjäisi!) Kun minun voimat loppuvat pelaamiseen, ehdotan S:lle että katselemme musiikkivideoita tietokoneelta. Poika on hulluna Michael Jacksonin biiseihin!

Kuudelta on illallisen aika. Pari kertaa viikossa minä joudun sen väkertämään. F on usein illatkin poissa, joten me syödään S:n kanssa ihan kahdestaan. Kahdestaan ruokailu usein suorastaan ketuttaa, koska S on niin nirso syömään mitään. Harmittaa nähdä se vaiva, että valmistaa ruuan ja sitten se ei kelpaakaan. Onneksi kerran viikossa on ok hakea Pizza Hutista ruuat ja johan uppoaa lapseenkin.

Aika pian illallisen jälkeen S on saatava pesulle. Siinä menee hetkensä, mutta tavoitteena on kuitenkin että hän on sängyssä seiskalta. S saa lueskella omassa rauhassa. Välillä luen omaa kirjaa hänen vieressä tai luen hänelle jotakin. Viimeistään kahdeksalta se on valot pois ja good night!

Arki menee aika saman kaavan mukaan päivittäin. Vain viikonloppuisin S saa valvoa myöhempään. Viikolla S:llä saattaa olla leikkitreffit jonkun kaverin luona ja minun pitää sitten toimia kuskina. Se on kyllä ihan kiva tapa oppia kaupunkia ja tavata uusia ihmisiä. Joskus olen kiva hoitotäti ja vien S:n vaikka jätskille koulun jälkeen. Viime keskiviikkona käytiin eläintarhassa.

Colombon ruokatorilla hedelmiä ostamassa.

Vihdoinkin!

Recidence Visa! Tällä viisumilla olen paikallinen ja oikeutettu paikallisiin hintoihin.

Mm. eläintarhaan maksoin tämän ansiosta vain 100rp, kun turistille se on 1000rp.

Viimeisin ostos oli tämä vähän juhlavampi mekko. Maksoi aivan liikaa ja kaduttaa jo nyt! 

Parempi löytyä käyttöä tälle!

Colombon eläintarhassa:

Jotkut aitaukset olivat ihmeen matalia. Esimerkiksi nämä strutsit pääsivät ihan näykkimisetäisyydelle.

Pöllöjä!

Eläintarhat saattavat olla aika masentavia nähtävyyksiä. Tämä oli ainakin. Valtaosa eläimistä olivat hyvin pienissä tiloissa. Linnuilla varsinkaan ei ollut mukavat oltavat. Häkit ovat niin pienet, ettei niissä mahdu lentämään ja tilan joutuu jakamaan liian monen lajitoverin kanssa.

Tämä kaveri oli aika apaattisen oloinen. Se tuli aitauksen reunalle kerjäämään ruokaa ihmisiltä. Istuskeli siinä käsi ojossa ja kun evästä ei herunut, se yritti heittää meitä kivellä. Kiitti.

S

Eläintarhan masentavuutta korosti ehkä se, että oli sateinen päivä. Auringossa kun kaikki näyttää kivemmalle. Koleamman sään ansiosta eläimet olivat kuitenkin aktiivisia, eikä minkään häkin luona tarvinnut etsiskellä asukkia kun liikettä riitti. Reissumme jälkeen S oli harmissaan ja ihmeissään siitä miksi eläimiä pidetään niin huonosti. F selitti sen sillä, että Sri Lankassa eläimillä ei ole samanlaista asemaa kuin Euroopan puolella. Eläimillä ei ole oikeutta, eikä niitä arvosteta. Onkohan olemassa srilankalaisia kettutyttöjä?!?