perjantai 30. maaliskuuta 2012

Hula-hulaa dengueta odotellessa


Tervehdys perjantain iltapäivästä! Talo on tyhjä, vieressäni lasi rommikolaa (tummalla rommilla tietysti) ja minulla levoton olo. En tiedä lähtisinkö tänään ulos vai en. To stay or to go?

Päivä on ollut samanlainen kuin edeltäneet. Aamulla S kouluun, pienet unet sen jälkeen. Sitten katselin vähän telkkaria, kuntoilin... löhösin uima-altaassa ja otin aurinkoa. Söin lounaaksi edellisen illan tähteitä. Arkea, arkea vaan. Ilta on siitä poikkeuksellinen, ettei S:ää tarvinnut hakea koulusta, koska hän meni sieltä suoraan kaverin luokse yökylään. Tänä iltana F:kin saa siis vapaasti vaan olla ja levätä raskaan työviikon jälkeen. F palasi eilen Kandysta ja oli totaalisen väsynyt. Hänen työnsä vaikuttaa todella kivalta ja menevältä, mutta vaatii veronsa. Hänen vastuullaan on yrityksen asiakassuhteet. Viimepäivät hän on kestinnyt aussiasiakkaita, mikä on tarkoittanut pitkiä päiviä ihmisten miellyttämistä ja runsasta alkoholin kulutusta. F sanoikin eilen, että hitto perjantaina hän linnoittautuu yksin kotiin eikä ota pisaraakaan viinaksia. Ehkä olisi siis parempi, että minä katoaisin illaksi kaupunkiin, jotta hän saa olla ihan rauhassa.


Kuntoilupiste.
Yritän pyhittää kuntoilulle ainakin neljä hetkeä viikosta. Pidän reenit lyhyenä, 20-30 minuutin settinä, koska (olen laiska) mielenkiinto ei vaan riitä pidempään rehkimiseen. Kyllästyn nopeasti, mutta puolituntinen menee vielä hyvällä energialla ja ehtii saada kunnon hien pintaan. Crosstrainerilla hölkkäilen menemään 10-20 minsaa ja hulaa pyörittelen 5-10 minsaa. Tuo Powerhoop-hula on kyllä aikamoinen vekotin. Lasten hulaan verrattuna sillä on huomattavasti enemmän painoa ja tehoa. Vanteen sisäkaaressa on muhkuroita jotka kirjaimellisesti hakkaavat jenkkakahvoja matalaksi. Todistusaineistona harjoittelusta omat lantiomöykyt on mustelmilla. Sen verran kovasti se möyhentää, kun kunnolla pyörittää. Hula ei kuitenkaan ole mikään laihdutuslaite vaan keskivartalon lihaksia tehokkaasti aktivoiva väline. Senttien katoaminen vyötäröltä kuitenkin mahdollinen sivuvaikutus ;) Urheilun jälkeen hyppään yleensä altaaseen rentoutumaan ja venyttelemään. Vesijoogaa :D


Rambutan-hedelmä.
Meillä syödään aamiaisella aina hedelmiä. Pomo tykkää tropiikin hedelmistä ja parhaimmat löytyy Colombon keskustasta ruokatorilta. Minä harvemmin vaivaudun sinne asti, joten ostan mitä marketista löytyy. Mangot on herkullisia, samoin ananakset ja mangosteenit (onko tällä suomalainen nimi?). Yksi päivä roudasin kaupasta vain banaaneja, appelsiineja ja viinirypäleitä. F nauroi, että olipas eurooppalaiset valinnat minulla... jep. 


Meikäläisen taiteilema avaruusaiheinen paita!
Torstaina olin S:n koululla katsomassa lasten esityksiä erilaisista seikkailijoista ja tutkijoista. Olivat kyllä ylisöpöjä. Täällä lapsia ei laiteta perinteisesti luokan eteen tärisemään esityksensä kanssa, vaan he istuvat omien pöytien ääressä ympäri luokkaa ja vanhemmat kiertävät jokaisen lapsen luona kuulemassa esitelmän. Esitelmän jälkeen lapselle voi tehdä kysymyksiä aiheesta. Sitten lapsen arviontilomakkeeseen täytetään arvio/palaute siitä miten kuulija koki lapsen onnistuneen aiheensa esittämisessä. S:n aihe oli Neil Armstrong ja muilla lapsilla oli saman tapaisia tutkijoita ja seikkailijoita. Lasten piti eläytyä henkilönsä rooliin. S:n esitelmän lisäksi istuin kuuntelemaan neljän muun lapsen esityksen. S:n luokkalaiset ovat kyllä ylisöpöjä. Kaikkien taustat eri kansallisuuksia ja kaikki puhuvat upeasti englantia. 


Nyt ahdistelee sen verran, että pitänee kaataa uusi rommikola lasiin. Kuulin juuri (kiitos tiedosta Saimi), että vakuutusyhtiöni veloittaa tililtäni pian megasumman rahaa. Kalliiksi tulee itsensä vakuuttaminen! Ja ihmisten peloilla pelaaminen on hemmetin hyvä bisnes! Olisikohan liian myöhäistä itsekin siirtyä vielä vakuutusalalle? Isi, jos luet tätä: pliis, laita rahhoo jooko!? Ja äiti: muista lotota! Tai nosta ainakin panosta Kenossa :)  Koska vakuutusyhtiölle menee niin mukavasti rahaa, olisi varmaan hankittava vakuutukselle oikeaa käyttöä ja sairastaa vaikka se dengue. Siinäpä vasta olisi ultimate Sri Lanka experience.

Randomisti kuulumisia oli siinä sitten. Hyvää viikonlopun aloitusta teille! Tämä tyttö lorauttaa taas pikkiriikkisen rommia lasiin...

torstai 29. maaliskuuta 2012

Kirjapäissään

Yhyy, luin kirjan loppuun. Olen nyt yli kuukauden lukenut Eat, Pray, Love-kirjaa. Olen keskittynyt siihen aina hetken kerrallaan, säästeliäästi lukenut yhden tai kaksi lukua ja laskenut sitten kirjan pois jääden mietiskelemään lukemaani. En yhtään ihmettele miksi niin moni kokee samaistumista tähän kirjaan tai miksi moni matkusteluun tykästynyt on innostunut kirjasta. Elisabeth Gilbert ei kirjoita minun elämästäni, mutta niiiiin moni ajatus tuon kirjan sivuilla muistuttaa omiani. Olen aikaisemmin nähnyt kirjan pohjalta tehdyn elokuvan kaksi kertaa ja pidin siitä kovasti. Minua kuitenkin suositeltiin lukemaan kirja (kiitti Marjukka) ja kirjan kautta koko tarina sai aivan uudet mittasuhteet. Katsoin elokuvan uudelleen pari iltaa sitten, kun olin saanut kirjan päätökseen. Se ei enää ollutkaan niin hyvä. Tai ihan hyvä elokuvaksi, mutta se poikkeaa liikaa kirjasta. Elokuvasta on uudelleenkirjoitettu aivan liikaa särmää pois. Ennen kuin poimin Eat, Pray, Loven pomoni kirjahyllystä luettavaksi mietin, että onkohan tämä liian kliseinen kirja luettavaksi... mutta onneksi otin sen luettavaksi. Niin monta hetkeä tässä talossa olen kadonnut tuohon kirjaan ja vollottanut ja nauranut vuorotellen. Olen myös iloinen, että kirja tuli luettua englanniksi joten suomennos ei vienyt siitä mitään pois.



Elisabethin kuvailemasta Balista löytyy muutamia sellaisia yksityiskohtia, jotka sopivat tänne Sri Lankaan myös:

There is much to enjoy in their lazy company, in these long Sunday afternoons spent at brunch, drinking champagne and talking about nothing. Still, when I am around this scene, I feel somewhat like Dorothy in the poppy fields of Oz. Be careful! Don't fall asleep in this narcotic meadow, or you could doze away the rest of your life here!


Välillä täällä ihmettelee itsekin sitä, missä välissä aika onkaan kadonnut. Sitä kykenee hetkittäin unohtamaan, että täältä pitäisi palata joskus todellisuuteen, Suomeen. Sri Lankan länsimaalaisia yhdistää kaikkia yksi piirre ja se on elämän iloista huolettomasti nauttiminen. Se ei suinkaan tee heistä välttämättä onnellisia, nautiskelijoita vain. Jos heiltä kysyy, milloin he aikovat palata kotimaahansa vastaus on usein "vuoden tai parin päästä" tai "en tiedä".




What happens with Westerners who live here for a long time is that they usually end up falling into one of two camps. Half of them keep playing the tourist, saying, 'Oh, those Balinese, so sweet, so gracious...' and getting ripped off like crazy. The other half get so frustrated with being ripped off all the time, they start to hate the Balinese. And that's a shame, because then you've lost all these wonderful friends.


Täällä valitettavasti olen toistaiseksi tavannut vain näitä vihan puolelle kääntyneitä. Ihmisiä jotka ovat kyllästyneitä srilankalaisiin, eivätkä ole millään tavalla kiinnostuneita solmimaan suhteita heidän kanssaan vaikka asuvat heidän maassaan. Yksi ilta onnistuin nostamaan riidan O:n kanssa aiheesta "Tarvitseeko meidän kunnioittaa Sri Lankan kansalaisia, jos asumme heidän maassaan?"  Vaikka O:lla on srilankalaisia tuttavia, hänen mielestään hänen ei tarvitse arvostaa tai välittää paikallisista. Ja minun mielipide oli, että totta helvetissä meidän tulee kunnioittaa srilankalaisia, tämä on heidän kotimaansa.




Kuvan toinen kirja, Anthony De Mellon Havahtuminen on ostos toissakesältä. Ilman suurempia ajatuksia kirjakaupan tarjouskorista poimittu opus on ollut oikea helmi ja luettavana moneen kertaan. Otin sen mukaan tänne, koska sen lukeminen on niin hyvä tapa palauttaa itsensä maanpinnalle. Välillä pää tulvii ajatuksia ja ahdistus pakkautuu sietämättömäksi ilman oikeaa syytä. Muutaman sivun kun lueskelee Havahtumista, muistaa taas paremmin mikä tässä elämässä todella merkitsee, eikä anna ohimenevien asioiden nujertaa itseään. Voin lämpimästi suositella kirjaa. Helppolukuinen, syvästi vaikuttava, mutta ei suinkaan liian "hippi".


Nyt täytyy taas tutkiskella pomon kirjahyllyä jos sieltä joku päräyttävä teos löytyisi arkipäivieni iloksi.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Paratiisin pimeä puoli

Halloo, halloo! This is Sri Lanka calling, kuuleeko blogimaailma?

Tänään meidän talossa häärää joukko miehiä maalaamassa seiniä. Talon seinät ovat valkoiset ja siksi niissä näkyy kaikki lika helposti. Varsinkin S:n mustia käden jälkiä on joka puolella taloa, koska hän tykkää lautailla ympäri taloa rullalautaa muistuttavalla waveboardilla. Nyt siis uutta maalia pintaan ja sotkut piiloon.

Äsken oli kummallinen tilanne, kun huomasimme ettei kenenkään kännykkä toimi. Puheluita ei pystynyt tekemään tai vastaanottamaan. Kysyin mistä tämä johtuu ja maalausurakkaa johtava mies kertoi, että Sri Lankassa toisinaan katkaistaan puhelinyhteydet hetkellisesti. Hän epäili, että ehkä jossain päin maata tapahtuu jotain, mistä tiedon ei haluta leviävän. Ehkäpä konflikti joka halutaan pitää salassa. En tiedä onko puhelimien mykistymisen syynä todellakin näin synkkä asia, mutta onhan se mahdollista. Vaikuttaa, että Sri Lankan hallitus haluaa pitää salaisuuksia muutenkin. Täällä on nähty viime viikkoina mielenosoituksia ja kaupungilla on levitelty julisteita YK:ta vastaan. YK haluaisi aloittaa tutkimukset, koskien 2009 päättynyttä sisällissotaa. Tutkimusten aiheena sodassa tapahtuneet vääryydet kuten siviilien tappaminen. Sri Lankan ulkopuolella kun ei juuri tiedetä mitä täällä todella tapahtui, koska journalisteja ei laskettu maahan ja puolueettomia uutiskanavia maassa ei toiminut. Kaikki salattiin. Mielenosoittajat julistavat "Suojelkaa maatamme YK:lta! Kunnioittakaa sotamme sankareiden muistoa". F:n mukaan pohjoisessa asuu edelleen tamileja epäinhimillisissä oloissa telttakylissä ja parakeissa, koska valtion toimet elinolojen kohentamiseen ovat olemattomat. Kysyin häneltä uskovatko srilankalaiset todella tämän "mitään pahaa ei olla siviileille tehty"-julistuksen. Hänen mukaansa suurin osa nielee sen kuin aivopestyt, koska ovat kouluttamattomia tai pelkäävät ajatella toisin. Pienempi, koulutettu osa väestöä tajuaa tilanteen oikean laidan. Olen myös huomannut täällä, että ihmisillä on hyvin ristiriitainen asenne presidenttiään kohtaan. Toiset ajattelevat, että siinäpä vasta hieno mies. Toiset taas, että siinä on se rikosten peittelijä ja syyllinen hintojen nousuun.

Viime lauantaina, kun olimme Hikkaduwassa lounaalla niiden kolmen miehen kanssa (kaverukset, jotka kaikki työskentelevät poliiseina ja ovat tulleet Sri Lankaan lomailemaan), he kertoivat karmeasta junamatkastaan. He olivat matkalla sisämaahan, kun yhtäkkiä kiskoille oli hypännyt mies. Aivan tarkoituksella heittäytynyt junan alle ja päättänyt päivänsä. Juna pysähtyi ja valtavasti ihmisiä meni ulos ja alkoi ottaa kuvia kännykkäkameroillaan junan ruhjomasta ruumiista. Poliisia ei paikalle hälyytetty, vaan ruumis pakattiin junaan ja ilmeisesti oli sitten jätetty seuraavalle asemalla. Olin aivan ällistynyt kuulemastani, mutta pohdittiin sitten että ehkä tätä tapahtuu jatkuvasti. Mitä sitä poliisia sitten vaivaamaan. Jauheliha kyytiin ja matka jatkuu? Oli siinä kuulemma miesten lomafiilikset laskeneet kovasti sille päivälle...

Myönnettäköön että en tarpeeksi lue uutisia täällä, mutta sen verran kuitenkin, että olen huomannut aika paljon artikkeleita itsemurhista. Usein oman käden oikeuteen tarttuneet ovat olleet suhteellisen nuoria, 19-30 vuotiaita srilankalaisia. Suurimmat itsemurhaluvut ovat maan pohjoisella ja itäisellä puolella. Samoille alueille sijoittui myös sisällissodan kauhut, mikä selittänee ihmisten epätoivoa alueella edelleen. Käytetyin metodi hengen riistämiseen on itsensä myrkyttäminen. Ilmeisesti sitten tuo junan alle hyppääminen on yleinen tapa myös. Katselin tilastotietoja maailman itsemurhaluvuista. Tuoretta tietoa ei tullut vastaan, mutta yhdessä taulukossa (vuodelta 2008) Sri Lanka oli sijalla 12 ja Suomi muutamia maita alempana. Täällä surullista itsemurhalukua ei voi ainakaan kaamoksella syyttää!

Yksi kaunis päivä, muistaakseni Mirissassa selailin kiskalta ostamaani sanomalehteä ja luin artikkelin miehestä, joka oli löydetty ojanpenkalta kuolleena. Miestä oli ammuttu kuusi kertaa rintakehään. Eipä siinä mitään, mutta lehdessä oli kuva siitä. Kuva ruumiista makaamassa verisenä kera luodinreikien ja ympärillä suuri joukko yleisöä kummastelemassa. Ei Suomessa tällaista uutisointia ole tottunut näkemään. Mitä mieltä olette, onko tämmöinen uutisointi hyvä vai huono asia? Ainakaan asiaa ei ole kaunisteltu, kun tragedian jälki näytetään lukijoille koko maassa. Entä lapset, jos/kun he lukevat lehtiä, onko heidän hyvä nähdä kuolemaa arjessa näin?



Oho. Viattomasti alkaneesta postauksesta tulikin harvinaisen synkkä katsaus Sri Lankaan. Toivottavasti en synkistänyt kenenkään päivää liikaa näillä masentavilla aiheilla. Seuraavaan juttuun aurinkoisemmilla aiheilla, lupaan!
Synkille aiheille sopiva kuva:
Torakkahan se siinä perkele! Kuvan oton jälkeen pyörsin päätökseni olla vahingoittamatta hyttysiä suurempia olentoja. Mäjäytin otuksen S:n puisella miekalla ensin ritariksi ja heitin sitten vessanpönttöön uimaan. Anteeksi universumi.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Just another weekend in paradise island

Rankka ja riemastuttava viikonloppu takana. Jestas, että voi olla ihminen väsynyt. Perjantai ja lauantai oli yhtä juhlimista ja sunnuntainakin oli vielä ripaus hilpeyttä ilmassa.

Perjantaina oli pizzailta ja vieläpä minun vastuulla. Väänsin valtavan taikinan, mistä tehtiin neljä erilaista pizzaa. F:n isä oli paistoapuna. Tein taikinan netistä poimimani reseptin pohjalta. Ohje oli suomalainen joten hiivan määrä oli aika suuri ja pohjista tuli oikein muhkeita. Harmi vaan, että nämä tykkäävät ohuista rapeista pohjista enemmän. Vitsailtiinkin, että illallisena on pizzaa suomalaisittain.

Cinnamon Grand Hotel 

Pose! 

 Skybar. 
Sen kerran kun muistaa ottaa kameran mukaan kaupungille siitä ei ole mitään iloa. 
Yökuvia ei mun kameralla edelleenkään saa.


Illallisen jälkeen lähdettiin F:n kanssa Colombon ytimeen, kohti yöelämän houkutuksia. Ensimmäistä kertaa pomon kanssa ulkona... Yllätyin kovasti miten vapautunut hän osaa olla, samoin hänen kaverinsa. Kovasti nauramista, roiseja vitsejä ja qin&toniceja. Hauskaa oli ja pari viisi olutta tuli nautittua liikaa. En silti missään vaiheessa unohtanut olevani ulkona pomoni kanssa, joten ei mitenkään lapasesta lähtenyt :D Baaritiskillä juttelin ihmeellisen pitkään vanhan lähetystössä työskentelevän hollantilaismiehen kanssa. Siksi ihmettelen keskustelun pituutta, että mies oli harvinaisen tyly tapaus. En tiedä johtuiko herran humalatilasta vai mistä, mutta hänestä ei aitoa ystävällisyyttä näyttänyt säteilevän mihinkään suuntaan. Äijä kuitenkin olisi halunnut pokata pomoni. Sanoin hänelle, ettei ole mitään saumoja, tsorge. Ja siitä hyvästä sain kuulla olevana kylmä ihminen :D Sanoin miehelle, että ei en ole kylmä, olen Suomesta.

Lauantaiaamu tuli aivan liian aikaisin. Olisin voinut nukkua vielä tunteja, mutta F ja S heräsivät ajoissa ja alkoivat herättelemään minuakin. Eihän siinä muu auttanut kuin nousta ylös. He olivat jo syöneet aamupalan, joten kaivoin jääkaapista eilisen pizzan rippeitä. Pizzaa ääntä kohti ja ripeästi pakkaamaan. Aika lähteä Hikkaduwaan!!

Oli aivan upea aurinkoinen aamupäivä. F ajoi citymaasturiaan, S pelasi Nintendoa takapenkillä ja minä ihailin maisemia apukuskin paikalta (ja toimin kartturina, koska F ei ole koskaan itse ajanut moottoritielle tai Hikkaduwaan). Lähellä Hikkaduwaa ajoimme sillalla joen yli ja minä näin krokotiilin!! Vaikka sitä on elämässään nähnyt ties minkälaisia eläimiä eläintarhoissa, ei mikään voita sitä tunnetta kun näet jonkun eläimen vapaana omassa ympäristössään.
Hikkaduwassa odotti F:n kaverit, kolme miestä jotka olivat jo aikaisemmin olleet meillä kyläilemässä. Majoituimme Sunbeach hotelliin/majataloon. Minä kun luulin, että F haluaisi ehdottomasti viiden tähden hotelliin, mutta hän kelpuuttikin tämän paikan. Taso ei ollut kummoinen, mutta minulle kelpasi oikein hyvin. Se oli rannalla, ja mitäpä muuta Hikkaduwassa voisi haluta. Hyvä että maltettiin tavarat heittää huoneisiin kun oltiin jo rannalla. Meidän hotellin edustan ranta on surffareiden suosima ja nytkin näkyi paljon hemmoja laudat kainalossa. Olkivarjon suojassa makoillessani ja olutta hörppiessäni tajusin, että kello oli vasta kymmenen aamulla. Aikaista oluelle? "No way, this our holiday!" sanoi F ja otti huikan omasta oluestaa. Että mikäs siinä sitten... Lounasta syötiin kaverusten Why not-hotellissa. Ihan hyvät pöperöt, mutta hidasta palvelua.





Että mitenkä? 

S pelaa iPadilla pöytäliinan varjossa. Kids today... 


Tätä clubia hehkutin teille, kun kirjoittelin ensimmäisestä reissustani Hikkaduwaan. Jos ikinä eksytte huudeille perjantaina, tämä paikka on ykkönen!

 Lounaalta karkasin omilleni. Päätin suunnistaa uiskenteluun sopivammalle rannalle, lähelle Coral Reef Beach hotellia missä olen ollut aiemmin. Aallot kävivät aika voimakkaana, mutta tuli uiskenneltua silti. Meinasin myös snorklata, mutta jotenkin ei ollut sitten fiilistä. Krapulaa kai... Rannalla leikki srilankalaisia poikia, ehkä 10-vuotiaita. Annoin heidän lainata vuorotellen maskiani. He tulivat tosi iloisiksi, kun pääsivät sukeltelemaan. Kun siinä nautiskelin olostani yksin istuessani ja merta tuijottaen käveli luokseni srilankalainen mies ja ryhtyi juttelemaan. Paikallisten kanssa juttelu seuraa samaa kaavaa kysymysten kanssa. Mitä teet työksesi? Oletko naimisissa? Mitä pidät Sri Lankasta? Mies esittäytyi Kamaksi ja kertoi työskentelevänsä lakitoimistossa jos oikein ymmärsin. Hänellä on vaimo ja lapsi. Kun kerroin että Euroopassa ihmisten ei ole pakko mennä naimisiin ollakseen yhdessä ja että en itse haaveile aviosta vielä, hän oli aivan ihmeissään. Kama suorastaan järkyttyi siitä kun kerroin, etten tiedä mitä teen kun palaan Suomeen. Että miten tällaisella vanhalla muijalla ei ole duunipaikka ja avioliitto odottamassa kotona? Kulttuurieroja, kulttuurieroja... toistelin vaan. Kama olisi halunnut viedä minut oluelle tai syömään, mutta totesin paremmaksi jättää väliin ja kehotin häntä viemään ennemmin vaimonsa syömään :D Hänen kanssaan oli toki mukava jutella, mutta parempi kuitenkin jättää tämmöiset tuttavuudet lyhyiksi ja kohteliaiksi kohtaamisiksi. Näin muuten rannalla valtavan merikilpikonnan! Se tuli niin lähelle, että sitä pystyi koskettamaan. (Tiedän ei pitäisi, mutta en kyennyt hillitsemään itseäni) Konna ui takaisin syvyyksiin joten en ehtinyt nappaamaan kuvaa, mutta se oli mahtava kohtaaminen silti.
Pari tuntia omillani hengailtuani (ja Kaman kanssa jutteltuani) palasin muiden seuraan. Siellä jatkui sama meininki kuin lähtiessänikin. S riehui aalloissa ja palasi välillä pelaamaan iPadilla, muut joivat olutta ja kävivät välillä uimassa. Olin ihan uuvuksissa, mutta istuin kuitenkin toviksi seuraan. Ja hyvä että tein niin koska oli seuraavan villieläimen vuoro tulla valloittamaan sydämeni. Rannalla kulkee kaikenmaailman kaupustelijoita ja joillakin on mukanaan esim. käärme jonka kanssa voi ottaa kuvia. Minun luokse tuli mies jolla oli mukanaan boa nimeltä Barbara. Kyllä, Barbara :D Olihan se pakko kiepauttaa kaveri kaulaan roikkumaan vaikka jännitti, että se haluaa purra tai testata puristusvoimiaan. Kyllä se aika voimakkaasti kiertyikin kaulalle, mutta vielä henki pihisee.

Illalliselle mentiin italialaiseen ravintolaan. Viimepäivinä on tullut syötyä aivan liikaa pizzaa!! Ei voi siis sanoa, että olisin erityisesti ruuasta nauttinut, mutta viini oli hyvää ja seurakin oikein viihdyttävää. Mun vegepizzan nimi oli muuten "Feel the planet". Olen niin hippiytymässä täällä!  Italialaisesta mentiin Top Secret -rantabaariin sulattelemaan ruokaa. Kello alkoi olla sen verran paljon, että F vei S:n hotellille nukkumaan, mutta palasi sitten takaisin baariin. Edellisillä Hikkaduwan reissuilla Top Secret on ollut lempparipaikkoja hengailulle ja niin oli nytkin. Varsinkin kun oltiin isommalla porukalla, lounge-alueella loikoilu oli hauskaa.


Galle Road, Hikkaduwa. 


 Say hello to my new friend Barbara!


 Top Secret


F halusi päästä johonkin bilepaikkaan ja käveltiin sitten rantaa pitkin Mamboon. Tai siis suurin osa käveli, kun taas F ja yksi kaverinsa päättivät kokeilla silmät kiinni juoksemista :D Mambo oli täynnä turisteja ja paikallisia, sovussa yhdessä juhlimassa. F säntäili clubissa ympäriinsä hilpeässä hiprakassa. Minä päätin vetäytyä "omaan rauhaani" ja istahdin baaritiskille. Ei siinä sentään yksinäisyydessä tarvinnut istua. Paljon oli ihmisiä ympärillä ja kaikki tietysti hyvällä tuulella niinkuin lomalla kuuluu. Erityisen innokkaan juttukaverin sain n. viisikymppisestä brittimiehestä joka oli tullut Sri Lankaan katsomaan krikettiä. Hauska mies, mutta sylkee liikaa puhuessaan. Kaikkeen mitä sanoin hän vastasi ensin "That's awesome!", "How great is that!".  Drinkkejä, tanssimista ja keskusteluja kaikesta maan ja taivaan välillä muiden reissaajien kanssa. Merenrannalla tuikkivien tähtien alla. Hyvä ilta!

Sunnuntaiaamuna sängystä nousi hyvin väsynyt SanSan. Pomo ja S on aivan liian aamuvirkkuja mun makuun :D Vaan kylläpä näytti F olevan krapuloissaan myös... Istuimme hotellin ravintolassa rannan tuntumassa aamiaisella. Hirveästi ei löytynyt ruokahalua ja kun näin rannalla miehen apinan kanssa, en malttanut syödä enää ollenkaan. Pakko oli päästä apinaa leikittämään. Tämä oli samanlainen rannalla kiertelevä kaupustelijamies. Tienaamassa rahaa eläimillä. Apina oli kyllä niin reppana. Se oli ihan vauva vielä ja todella peloissaan. Oli muuten ensimmäinen kerta kun pääsen pitämään apinaa sylissä. Alan olla ihan hurahtanut näihin tropiikin elukoihin. 


 Apinamiehellä oli mukana myös boa ja kobra. Ja arvatkaa vaan menikö apinaparka ihan kauhusta sekaisin, kun mies kaivoi kassista käärmeet esiin?!


 Wijaya Beach, Unawatuna

Hikkaduwasta siirryttiin hieman etelämmäksi Unawatunaan Wijaya Beachille. Se taitaa olla pomon suosikkipaikka. Olin rehellisesti sanoen saanut jo tarpeekseni rannalla olosta ja valmis palaamaan Colomboon. Tarvitsin unta ja hiljaisuutta kaiken juhlimisen jälkeen. Muu porukka hengasi Wijaya-ravintolassa, mutta minä, yksinäinen susi, menin etäämmälle rannalle makoilemaan omassa rauhassani. Oli todella kuuma ja kirkas aurinkoinen päivä. Sain hyvin väriä pintaan. Siinä melanoomaa kypsytellessäni hoksasin, että Mirissa on aika lähellä ja että ehkä siellä tapaamani Thushara haluaisi tulla moikkaamaan. Lähetin viestin ja tunti myöhemmin Thushara istui vieressäni rannalla juomassa olutta. Se oli mukavaa vaihtaa kuulumisia jonkun ei-Colombolaisen kanssa. Tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä, mutta en juurinkaan samoja ihmisiä uudestaan. Ja ne joita kohtaan uudestaan ovat ennemminkin F:n kavereita. Mutta Thushara on poikkeus. Mun srilankalainen kaveri! Esittelin hänet F:lle ja F yritti kohteliaasti hymyillä, mutta hymyn alta näki kyllä mitä hän ajatteli. Ei srilankalainen seura miellytä. Minulle seura kuitenkin kelpasi ja jutustelin Thusharan kanssa pari tuntia, kunnes F vihdoin ilmoitti että lähdemme takaisin Colomboon.




Hyvästit kaverille, biitseille ja rennolle hippeilylle auringossa. Hellou Colombo, pitkät yöunet ja oma kunnollinen kylpyhuone!

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Jumalan lähettiläs ja astronautti

Au pair SanSanin mielessä tällä hetkellä...

- S:n kouluprojekti. Oppilaat tekevät esitelmät seikkailijoista ja esittäessään työnsä heidän tulee olla pukeutuneena aiheen mukaisesti. S päätti ottaa aiheeksi Neil Armstrongin ja nyt minun murheenani on huolehtia pojalle asu. Löydä nyt sitten jostain astronautin asu ensi torstaiksi... Itseasiassa löysin yhden, mutta olisi kidutusta vetää pojan päälle sellainen toppa-asu tässä helteessä. Kävin ostamassa valkoiset housut ja valkoisen t-paidan ja yritän niistä nyt väkertää jotain Nasa-henkistä vaatetusta. Vähän tuskastuttaa, mutta F vaan sanoo että "Sullahan pitäisi sitä luovuutta löytyä, eikö niin?!!" Saapi nähdä riittääkö mun luovuuden purkaus :D

Biitsille, pliis!


- Liikenne. Alan olla pelottavan tottunut siihen. "Väärällä" puolella ajaminen ei tunnu enää oudolta, enkä enää menetä hermojani niin herkästi tuolla sekasorrossa. Tööttäävät autot ottivat alussa kovasti pattiin, mutta siihenkin nähtävästi tottuu. Itse painan torvea vain jos siihen on oikeasti syytä. Monesti on kyllä ollut syytä! Monella kuskilla on ikävä tapa seilata kaistoilla puolelta toiselle miten sattuu (koska he etsivät sopivaa rakoa kiirehtiä eteenpäin) ja monta kertaa on meinannut tulla kylkitörmäyksiä niiden kanssa. Hyvä jos on hesarin verran jäänyt tilaa autojen väliin. Silloin kyllä huutaa meikäläisen torvi pohjassa ja sydän yrittää hypätä rinnasta ulos. Olen kehittänyt teorian, miksi srilankalaiset ajavat kuin mielipuolet! Yleisesti ottaen paikalliset toimivat kaikessa hitaasti (laiskasti jopa?), ja koska he ovat niin hitaita, he lähtevät liikenteeseen aina liian myöhään. Auton ratissa näistä tulee vaarallisesti ohittelevia kaistapäitä, kun he yrittävät ottaa tuhlattua aikaa kiinni. Ehkäpä auto on ainoa paikka jossa he kokevat kiirettä? Who knows. Täällä on muutamia liikennemerkkejä, jotka kertovat paikallisesta liikenteestä kuten "Pysy omalla kaistallasi!", "Älä tööttää tarpeettomasti!", "Puhelut ja tekstaaminen ajon aikana kielletty!", "Jos juot, älä aja!", "Noudata liikennevaloja!". Yhdessä kyltissä teksti on pelkästän sinhalaksi, mutta siinä on hymynaaman kuva, joten voisin veikata viestin kehoittavan rauhalliseen asenteeseen ajaessa. Tuosta  "Jos juot, älä aja!"-kyltistä tuli mieleen, että täällä on aika pelottavan rento asenne päihteissä ajeluun. Ainakin tämmöisen tiukkaan lainsäädäntöön tottuneen suomalaisen silmin. Itsellä on tiukka linja siinä, että rattiin en mene jos olen juonut. Välillä kun yksikin olut saattaa aiheuttaa hilpeän olon. Täällä näitä ei hirveästi kiinnosta, montako on tullut kumottua ennen ajamista. Alkoholi ei ole ainoa ongelma. Marin polttelu on paikallisten suosiossa myös... Tähän helpottavana lisäyksenä kuitenkin, että valtaosa Sri Lankan väestöstä ei juopottele uskonnollisista/elämänkatsomuksellisista syistä. Yksikin rattijuoppo on silti aina liikaa. Ikävä tapa viattomalle sivulliselle vaihtaa hiippakuntaa.


- "I think maybe God sent you here." Niin sanoi Kumari minulle tässä eräs päivä. Voiko kenellekään kauniimmin edes sanoa? Olen paljon tekemisissä paikallisten työntekijöiden kanssa täällä (kuljettajat, puutarhuri, vartija, sähkömies, Kumari, uima-altaan puhdistaja... jne.), koska minun tulee pitää silmällä heidän työntekoa talossa ja maksaa korvauksia. Harva osaa englantia, mutta he puhuvat Kumarille ja sitten Kumari tulee kertomaan minulle mitä he sanovat. He kiittelevät, että olen kuulemma kiltti, hyväsydäminen ja tasa-arvoinen. "Young madam is good!" he sanovat. Mitenkään en yritä näitä ihmisiä todellakaan mielistellä ja välillä tuntuu, että joudun sanomaan kovasti ennen kuin viesti menee perille. Mutta kohtelen heitä ihmisenä, saman arvoisena kuin ketä tahansa muutakin, enkä missään nimessä ajattelisi itseäni heidän yläpuolelle. Se pistää mietityttämään... jos he pitävät minua niin kilttinä ja "jumalan lähettämänä", miten muut näitä ihmisiä kohtelevat? Arvottomina orjina? Kumari valittelee usein, ettei hän halua työskennellä tässä talossa enää. Hän uhkaa lähteä sitten kun minä lähden Suomeen takaisin. "This house no good without you Sanna"


- Tänä viikonloppuna käväistään porukalla Hikkaduwassa, EHKÄ. F ehdotti, että mentäisiin tapaamaan sinne niitä kolmea miestä, jotka olivat meillä kylässä aikaisemmin. Passaa minulle. Pieni snorklaustauko etelän biitsillä olisi oikein tervetullut. Ehkä ehdin sitten käydä moikkaamassa myös Coral Reef Beach hotellin mukavaa henkilökuntaa. Perheen kanssa jos me siellä yövytään, pomo valitsee varmasti jonkun viiden tähden hotellin eikä homeista Coral Reefiä :D Jos ei lähdetä Hikkaduwaan, täytyy keksiä jotain kivaa täällä Colombossa.

Hyvää viikonloppua teille! Suomessa vaikuttaville onnittelut kevään saapumisesta. Toivottavasti aurinkoa riittää :)

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Vertailun vuoksi!

Vähän numeroita,
Sri Lanka vs. Suomi

Väkiluku - Suomi 5,4 miljoonaa
               - Sri Lanka 21,5 miljoonaa

Pinta-ala - Suomi  338 432,07 km² 
               - Sri Lanka  65 610 km² 


Aikuisten lukutaito - Suomi 100%
                             - Sri Lanka 90%


Suurin kaupunki - Suomi, Helsinki 596 233 as, suurkaupunkialueella asuu arviolta 1,3 miljoonaa ihmistä
                         - Sri Lanka, Colombo 685 246 as, suurkaupunkialueella asuu arviolta 2,6 miljoonaa ihmistä

Koiria - Suomi n. 600 000 (2008)
           - Sri Lanka n. 3 miljoonaa (ja nämä siis kulkukoiria, toisin kuin   
             onnekkaammat suomalaiset koirat) 


Osa luvuista ei ole ihan ajantasalla.... suuntaa antavia kuitenkin. 

Unawatunan koditon rantakaveri. 
Luin, että täällä 2000 ihmistä kuukausittain joutuu käymään lääkärissä hoitamassa koiran puremia vammoja. Hui! En ole onneksi törmännyt vielä yhteenkään aggresiiviseen koiraan.


Updated January 07, 2012 22:06:10 
Sri Lanka has lifted a moratorium on killing stray dogs as it tries to reduce the more than 2,000 cases of hospitalisation due to dog bites every month.
Health minister Maithripala Sirisena told the Swarnavahini television network the government had decided to revert to destroying strays, a practice suspended five years ago, because of rabies concerns.
"Clearly our new policy has failed," Mr Sirisena told the privately run network.
"As a government, we have decided to go back to the previous practice."
Sri Lankan law allows the authorities to catch and kill stray animals, but a presidential order suspended the practice in 2006 following lobbying by animal rights groups.
The health minister said stray dog populations had rapidly increased to 3 million in recent years and had become a major public health issue in an island of 20 million people.
Some 2,000 people are hospitalised monthly after being bitten by stray dogs, the minister said, adding that the authorities were spending over $13 million annually to deal with the problem.
Animal rights activists said sterilisation efforts had failed because of corruption and mismanagement by public health officials.
"We want the government to reconsider this decision and ensure a humane treatment of these animals," said Sagarika Rajakarunanayake, of the Satva Mithra animal rights group.
A health ministry official said the government was going ahead with plans for a sanctuary for stray dogs in the north of the country, but rights activists said it was not a practical way to look after stray animals.
They argued that the sterilisation program should be made more effective along with a campaign to vaccinate stray dogs against rabies.



Eilen kuulin radiosta, että 24 tunnin sisällä Colombossa oli tapahtunut 7 ihmisen kuolemaan johtanutta liikenneonnetttomuutta.


Au pairin vapaa lauantai

"Dude, you woke me up!" 












Lauantaihin mahtui myös elokuvien katsomista, pannukakkuaamiainen, italialaista illalliseksi ja gin&toniceja jälkkäriksi... Ei valittamista!

Videoita

Satunnaisia videoita tässä. Laatu paskinta mahdollista tietty, mutta minkäs teet...

video
Ensimmäistä kertaa biitsillä, Wijaya Beach, Unawatuna.


video
Norsut matkalla päiväuinnille joen rantaan, Pinnawela.


video
TukTukin kyydissä, Weligama.

Yritän muistuttaa itseäni, että räpsisin enemmän kuvia Colombossa kerta täällä niin paljon jumitan. Jostain syystä kamera tahtoo aina unohtua kotiin tai sitten laukun pohjalle pyörimään. Kissakuvia kotoa kyllä riittää! Eikä ole minun tapaista! Valokuvien räpsiminen on kivaa! Ehkä täällä en vaan halua näyttäytyä turistina? :D

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Sri Lanka ja pukeutuminen

Havaintojani srilankalaisesta pukeutumiskulttuurista, muodista ja vaatekaupoista... Kuvat paikallisesta Hi!-lehdestä.


Muoti

Väriä, väriä, väriä, rohkeita leikkauksia, liehuvia helmoja, eksotiikkaa... Srilankalaiset rakastavat muotia ja värejä. Eri kulttuurien sekoitus näkyy tyylissä ja ihmisten persoonallisissa vaatevalinnoissa. Täällä ihmiset tykkäävät olla huoliteltuja aina, eikä kukaan kulje kaupungilla verkkareissa ja collareissa ellei todellakin ole urheilemassa. Uskonnollisen perinnön näkyminen pukeutumisessa on tärkeää erityisesti vanhemmille ihmisille ja säädyllisyys on arvostettua. Nuoret pitävät paljon länsimaisen muodin tuotoksista, kopioivat sitä ja muokkaavat sitä srilankalaisella eksotiikalla. Colombossa olen bongannut jo pari koulua joissa opetetaan muotia ja törmännyt useisiin ihmisiin jotka työskentelevät vaatealalla, joko bisnespuolella tai ihan muotisuunnittelijoina.



Naisten pukeutuminen

Naiset täällä pukeutuvat ennen kaikkea naisellisesti. Olkapäät ovat peitetty ja hameen tulee mielellään riittää peittämään polvet. Monet pitävät mielellään siistiä paitapuseroa. Hameet ovat tietysti värikkäitä. Vaatteet eivät saa olla liian istuvia ja vartalon muotoja korostavia. Perinneasua saria käyttävät naiset ovat ihania väripilkkuja. Sarin alla naisilla on sarin kankaan väriin mätsäävä "napapaita" joka peittää olkapäät, mutta paljastaa vähän selkää ja vatsaa. Jalkineiksi suurin osa on valinnut mukavat sandaalit/läpsyttimet. Korkokenkien käyttö on suosittua myös.
Kun yö laskeutuu Colomboon, naisten pukeutuminen on aivan erilaista! Naiset yökerhoissa ja clubeilla ovat tyrmäävän kauniita. Juhlimaan lähtiessään he pukevat päällesä rohkeasti minihameen, pikkumekon tai shortsit. Ihoa näkyy ja paljon! Huomautettava kuitenkin on, että clubeilla bailaavat naiset ovat pieni vähemmistö Sri Lankan naisista. Suurin osa naisista pysyttelee kiltisti kotona ja pitäytyy säädyllisissä vaatteissa.











Miesten pukeutuminen

Vastineena naisten sarille, miehille on sarongi (saronki?). Nuorempien miesten näkee harvemmin käyttävän sitä, varsinkaan kaupungissa. Taitaa olla enemmän vanhempien miesten juttu. Miehet suosivat kauluspaitoja ja pikeepaidat ovat kova juttu. T-paitoja löytyy myös jokaiseen makuun kivoilla printeillä. Päivällä miehet kulkevat paljon tummissa suorissa housuissa. Illalla juhlimaan suuntaavat nuoret miehet käyttävät farkkuja. Miesten kengät on tyylikkäitä nahkakenkiä. Miehet eivät pääse clubeihin sisälle shortseissa ja sandaaleissa. Naisten kohdalla ei olla niin tarkkoja.


Vaatekaupat

Colombossa vaatekauppoja on joka kulmalla. Kauppaan astellessa tuntuu välillä kuin astuisi taivaaseen. Rekki toisensa jälkeen kimallusta ja väriä. Oma suosikkikauppani on Odel  Yleisesti ottaen vaatteet ovat edullisia, mutta laadukkaiden vaatteiden löytäminen on hankalaa ja vaatteisiin pitääkin suhtautua kulutustavarana. Ostin mm. legginsit joiden lahkeissa oli söpöt timanttinapit. Ensimmäisen pesun jälkeen kävi ilmi, että napit eivät olleet ommeltuja vaan pelkästään liimattu kankaaseen ja ne tietysti putosi pois. Täällä on useita tehtaita joista pukkaa länsimaihin "halppisvaatteita". Täällä valmistettavien vaatteiden ideat kopioidaan tai suoraan varastetaan. On aivan tavallista nähdä vaatekaupoissa vaatteita joiden tuotelaput (jotka paljastaisivat alkuperäisen kauppaketjun) on leikattu irti. Olen myös bongannut usein eri kaupoissa vaatteita joihin on jätetty H&M:n lappu kiinni. Suorastaan röyhkeää, eikö? Asiakkaan kannalta tämä ei ole hassumpi juttu, koska hinnat ovat halpoja. Sri Lankassa voit ostaa halvankin halvemmalla :D Vaatebisneksen kannalta huonompi homma. Varastaminen on rikos.






Tämän mekon sain F:ltä.


Oma pukeutuminen Sri Lankassa

Paikalliset pukeutuvat niin kivasti, että suurimmaksi osaksi aikaa tunnen itseni täällä aika alipukeutuneeksi. Juhlavista vaatteista minulla on täällä huutava pula. En millään haluaisi mennä shoppaamaan vähillä rahoillani, mutta en myöskään halua olla alipukeutunut kun käyn ulkona. Ehkä voisin harkita sijoittamista hyvään pikkumustaan. En pysty noudattamaan soveliaan pukeutumisen koodia täällä. Näytän typerältä polvet peittävässä hameessa ja t-paidoista en vaan pidä. Välillä pidän huivia harteilla, niin tunnen itseni vähän soveliaammaksi paikallisten ympäröimänä ja eipähän pääse aurinko polttamaan. Muutoin en ole oikeastaan mitenkään muuttanut omaa pukeutumistani täällä. Tai en ainakaan koe niin.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Welcome to the jungle?

Au pair-kirjoittajanne Sri Lankasta tässä hei! Satunnaisia kuulumisia, olkaat hyvä:

- Eilen tunsin asuvani viidakossa, vaikka asun lähiössä Colombon kupeessa. Päivällä kun lähdin kauppaan porttimme vierustalla oli varaani. Onneksi ihan vaan pieni sellainen, mutta kuitenkin. Varaani! Myöhemmin kun valmistin illallista Kumari huomasi, että puutarhamme puussa istui apina. Se oli vieläpä aika iso apina. Sen verran oli jo hämärää, ettei nähnyt mikä laji on kyseessä. S oli jo menossa hakemaan banaania apinalle, mutta me Kumarin kanssa estettiin se kyllä nopeasti :D Ei todellakaan tarvitse opettaa apinaa hakemaan tästä talosta ruokaa!! Apinat saattaa olla myös aggressiivisia... Apinat ei normaalisti hengaile ahtaassa ja vilkkaassa Colombossa. Siksi oli todella ihmeellistä tavata sellainen meidän takapihalla. Illalla bongasin talosta vielä hyihyihyihyi ison koppakuoriaisen ja hämähäkin. Hämähäkit kauhistuttaa ehkä eniten, koska yksi ilta taannoin näin tuttavan kaulassa hämähäkin pureman ja voin sanoa, että ei ollut kaunis näky. Eikä kuulemma tuntunut kivalle. En halua siltikään tappaa niitä, ellei ole ihan pakko. Hämähäkit syö talon muita, ärsyttävämpiä ötököitä. Ja olen aika varma, että hämpyn tappamisesta seuraa miljoonan vuoden huono onni ja muut hämpyt tulevat kostamaan!!!

Tiistaiaamuna ulko-ovella odotti tämmöinen kaveri.

Iso ja limainen!
Kun lähdin viemään S:ä kouluun, etana oli vielä ulkona, mutta kun palasin kotiin se oli jo laahustanut talon sisäpuolelle ja oli hyvää matkaa kiipeämässä ovea ylöspäin. Huusin Kumarille, että tulee katsomaan meidän uutta lemmikkiä. Kumaria puistatti, eikä se halunnut etanaan kun pyysin viemään sen ulos talosta. Minun hommaksi jäi. Oli muuten aika voimakas tämä kaveri. Kun vedin sitä irti ovesta, se yritti niin mahottoman kovasti pitää kiinni :D



Datauskaveri/kissavakooja

Piiloon pahalta maailmalta!

"Ihanaa, just siitä!!"


Gold Face Hotel, Colombon vanhimpia ellei vanhin hotelli.

Tiistaina menimme S:n kanssa illastamaan hänen isoisänsä kanssa. Ensin tapasimme Colombo Swimming Clubilla. Juotiin oluet/limpparit ja syötiin voileipiä. S veti jättimäisen herneen nenäänsä, koska hänen ukkinsa halusi viedä meidät syömään Lake Side hotelliin italialaisen pizzerian sijaan. Se oli aivan älytöntä. Poika itki ja ulisi "Hyvä on! Voin odottaa vaikka autossa! Kuolen nälkään sitten! Ihan sama!" ja juoksi piiloon leikkikentälle. Kun haimme hänet pois sieltä saimme kuulla olevamme tyhmiä idiootteja, jotka haluavat hänen kuolevan nälkään ja että häntä rankaistaan, kun hän ei saa pizzaa. Draamasta huolimatta poika ei saanut tahtoaan läpi ja raahasimme nyyhkyttävän S:n Lake Side hotellille illalliselle. Kertokaa minulle, jos olen väärässä, mutta minä olen pitänyt 8-vuotiaita paljon kypsempänä.

Viimeksi kun illastin Lake Side hotellissa palvelu oli tuskaisen hidasta, mutta ruoka hyvää. Niin kävi myös tällä kertaa. S sai pizzaa ja hyvin maistui siitä huolimatta, ettei oltu hänen suosikkiravintolassaan.

Colombo Swimming Club. Erittäin vanha paikka tämäkin. Yksityisclubi jonne jäsenyys pitää anoa. Aikoinaan paikka oli sallittu valkoihoisille, mutta nykyään jäseniä otetaan ihonväriin katsomatta.


- Täällä on sähkökatkoksia lähes joka päivä. Ne ajoittuu usein aamupäivään. Mukava huomata, että sähköt on poikki juuri kun pitäisi lähteä autolla jonnekin (sähköportti), käyttää tietokonetta tai on katsomassa telkkaria/elokuvaa. Katkokset kestävät puolesta tunnista kahteen tuntiin. Tätä kirjoittaessa sähkökatkos tuli kuin kutsusta ja kesti 7 tuntia!! Hirveen kiva.

- Pomo palaa tänään työmatkaltaan. Toivottavasti se olisi hyvällä tuulella. Menee mieli taas ihan pohjamutiin jos hän purkaa turhautumansa minuun ja takertuu jokaiseen epäkohtaan. Lauantaina S ja F menevät Kandyyn, joten saan sentään yhden kokonaisen vapaapäivän tälle viikolle. Teen mitä huvittaa! En vaan vielä tiedä mikä huvittaisi :D

- Tänä iltana menen katsomaan S:n koululle näytelmää Pirates of the Curry Bean. Onkohan siinä Captain Jack Sparrow mukana? S on kovin pettynyt, ettei hänellä ole kunnollista roolia showssa. Pieni sivuosa vain. Aina ei saa mitä haluaa...

Palataan... jos sähköä riittää ;)