Tiiviiseen pakettiin puristettuna!

Yritän summata vielä Sri Lankan kokemuksia tässä pieneen pakettiin niin hyvin pystyn:

(kuvat helmikuulta ja toukokuulta, osa nähty täällä jo aiemmin)

Kotikatu <3 

 Koti

Colombo 

 Dehiwala Zoo

They have elephants! 

 Kandy

"Sviitti" Hikkaduwassa... 

Sinivalas! 

 Mirissa <3

Thusharan villa. 

Tangalla ja pelottava meri.

Parhaimpia kokemuksia:
- Kaikki ne hetket, kun tunsi että on onnistunut ylittämään itsensä, tekemään jotain uutta. Että on uskaltanut!
- Matkailu upeissa maisemissa.
- Kohtaamiset villieläinten kanssa, niihin ei kyllästy ikinä. Krokotiilin näkeminen joessa tai varaani tallustelemassa pihatiellä sai minut aina iloiseksi.
- Ystävyys uusiin ihmisiin ja yhteyden löytyminen F:n ja S:n kanssa.




Pelottavaa, jännää :O
- Tsunamin uhka! Oli yksi jännimpiä päiviä ehdottomasti odottaa tapahtuuko se vai ei.
- Sadepäivät yksin Colombossa. Isossa talossa ja ulkona myrskyää; huono yhdistelmä.
- Merisiilien ympröimänä aallokossa matalalla laguunilla. Paniikki!



Outoa ja odottamatonta!
- Viskin juopottelu Anuradhapuran pormestarin kanssa oli ehdottomasti kummallista ja odottamatonta.




Paras paikka <3
- Mirissa
- Arugam Bay!!!

 Mirissan vauvat.

 Vesak.

 Thusharan tuktuk

Kumari, my machan! 

Tiger 

Sri Lanka Sanna 

Negombo 

Mr. President 

Äijät jonottaa ruokaa baarireissun jälkeen.

Parasta ruokaa :P
- Baarin jälkeen ravintoloissa jotka tarjosivat srilankalaista currya. Tulisena ja sormin syötynä!
- Lagoon-ravintolan kalacurryt.




Paskaa!
- Alkuvaikeudet sopeutua perheeseen.
- Kateus. Se tuntuu olevan myös srilankalaisten luonteenpiirre.
- Liikenne, jos sattui olemaan huono päivä muutenkin.
- Hyttyset!
Kaikki kokemukset eivät paratiisissakaan vaan voi olla hyviä. Ne mitä tänne purkauduin liittyi lähinnä duuniin ja liikenteeseen. Ne henkilökohtaisemmat yksityiselämän paskat tuli enempi sensuroitua...


Harmittamaan jäi.../ miksi palata...
- Monta paikkaa olisi vielä nähtävänä! Pohjoisen Jaffna ja idän Trincomalee kiinnostaisi erityisesti.
- Kaverit!!
- Palaisin mielelläni töihin Colomboon, jos sopiva paikka sattuisi aukeamaan. Siis ihan oikeita töitä tekemään. Vakavasti harkitsen sitä...

HAPPY!

Suomessa taas 2

Tarina kotimatkasta jatkuu...


Myöhään lauantaina olin saanut tavarani kasaan. Oli aika heittää hyvästit Sri Lankan kodille. Otettiin Kumarin kanssa muutamat valokuvat ennen kuin lähdin ja lupasin postittaa hänelle niitä Suomesta.

Kumari ja vartija.

Kuljettaja tuli hakemaan minut toiveestani hieman alkuperäistä suunnitelmaa aikaisemmin, koska halusin käydä juomassa vielä viimeisen tuopin In on the Green-pubissa ennen kentälle lähtöä. Kuskiksi pyysin Kumaren, koska silloin kun saavuin maahan hän haki minut kentältä. Kun hän kuskaa minut pois "ympyrä sulkeutuu".

Pubiin tuli muutamia kavereita tuoppeja kilistelemään. Itkut sain pidettyä sisällä, koska olinhan jo vollottanut koko päivän pakatessa. Se suorastaan kiellettiin :D "Don't you dare start crying!", sanoi O, kun alkoi alahuuli väpättää. Surullista oli silti. Sain läksärilahjaksi pupun ja käsilaukun. Ahdistuneena katselin kelloa joka tuntui juoksevan minuutteja eteenpäin. Lopulta kiipesin pupu kainalossa maasturin takapenkille kuin pikkutyttö ja vilkutin pubin edessä seisoskeleville kavereilleni. Oli aika lähteä lentokentälle.

Lahjapupu kassissa kohti kotimaata. Matkakaveri herätti hilpeyttä turvatarkastuksissa.

Lennot meni varsin mukavasti. Olin todella väsynyt, koska unet edellisten vuorokausien jäljiltä olivat vähäiset. Meni siis lähinnä pilkkiessä matkustaminen. Ei malttanut edes leffoja katsella kun silmät painuivat väkisin kiinni. Onneksi viihdevalikoimista löytyi myös runsaasti musiikkia minkä tahtiin kuorsata. Kanssa matkustajat varmaan ajatteli, että kärsin lentopelosta, kun aina itkeä tihrustin nenäliinaani koneen noustessa ja laskiessa. Ne nyt vaan sattui olemaan sellaisia hetkiä jolloin tämä kotiin paluu ja Sri Lankan taakse jättäminen tuntui voimakkaana ja surullisena. Milloin minusta tuli tämmöinen itkupilli?!

Arlandan lentokentällä viimeistä lentoa odottaessa tuntui, kuin olisi jo Suomessa. Hajut ja maut olivat tuttuja. Ihmiset näyttivät tutuilta ja puhuivat tuttua kieltä. Kukaan ei enää kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Olin taas vain yksi valkoinen muiden joukossa.

Helsinki-Vantaalla odotteli kyyti kohti Mikkeliä. Ihanat kaverit olivat varanneet olutta matkajuomaksi, niin pääsi samantien orientoitumaan suomalaiseen elämän menoon :) Mikkelissä pääsin tietysti ensimmäiseksi vakkaribaariin moikkaamaan tuttuja ja maistelemaan viinaksia. Väsytti kovasti, mutta kyllähän kavereita pitkästä aikaa jaksoi katsella :D

Hyvästi paratiisi ja hei taas vanhat tutut kotikulmat!

Suomessa taas

Terveiset lempikuppilani kulmapöydästä! Vihdoinkin on sopiva hetki kirjoittaa viimeisestä illastani Sri Lankassa ja kotimatkasta.


Perjantaita vietettiin siis läksäriteemalla. Mitään varsinaisia juhlia ei ollut, mutta kuitenkin... Ensin menin Galle Face hotellin terassille. Se on Colombon suosituin paikka auringonlaskun ihailuun. Nyt ei valitettavasti sää ollut suosiollinen ja pilvet peittivät shown. Mukavasti silti merituuli tuiversi tukassa ja palmut huojuivat ympärillä... kyllä siellä kelpasi drinksua ottaa. Istuttiin isolla porukalla ja höpistiin lastenhoidosta (uskomatonta, että minullakin on jotain annettavaa tähän keskusteluaiheeseen), Colombon työllisyystilanteesta, edellisillan juoruista.... kaikenlaista.
Terassilta siirryin toisten kavereiden seuraan Breeze Bariin. Pomokin oli siellä, mutta enemmän oltiin omissa porukoissamme. Syötiin vähän snäksejä ja hassuteltiin. Viimeistä kertaa sain nautiskella tuon ihanan allasbaarin rennosta tunnelmasta ja hyvästä tarjoilusta.
Lyhyen Breeze-visiitin jälkeen palasin Galle Face hotellille, mutta tällä kertaa In on the Green-pubin puolelle, minne muu seurue olikin jo siirtynyt oluen äärelle. Pääsin siinä itsekin hörppimään keskiviikkona voitettuja visailuoluita. Pubissa oli oikein riemukas meininki. Livemusiikki saa ihmisiin aina vipinää vaikka nämä muusikot soittaakin aina samat biisit joka ilta.

Kaverit yllättivät minut pubissa hienosti. Sam joka siellä sinä iltana lauloi ja soitti kitaraa kuulutti mikrofoniin, että meillä on täällä Sannan läksärit menossa. Sitten se omisti minulle parit biisit siinä ja kaverit nostivat baarin piilosta minulle täytekakun eteen. Tosin siinä kakussa lukin "Happy birthday!", mutta ehkä se oli ainoa mitä hotellin valikoimasta siihen hätään löytyi :D Nam, oli hyvää! Ja oli ihana yllätys, kikattelin kuin pikkutyttö, että ei voi olla totta miten ihania tyyppejä! Vaikka ollaan tunnettu hyvin vähän aikaa ja silti minulle ollaan näin kivoja!

In on the Greenissä tuli vietettyä piitkä tovi oluiden ja yhteislaulun (huudon?) merkeissä. Pubista lähdettiin sitten clubbailemaan. Tanssin ihan hikipäissäni, kirjaimellisesti viimeistä päivää/iltaa aamuun asti. Jalkoja pakotti ja hiestä märät vaatteet oli kuvottavat, mutta oli vaan pakko saada tanssia. Clubi sulki joskus kuuden aikaan aamulla. Meidän porukalla oli vielä virtaa, niin mentiinpä sitten jatkoille Galle Face hotelliin :D Hotellilla juhlittiin vielä pari tuntia ja sitten pitikin lähteä kotia kohti kun aurinko nousi häiritsemään menoa... Kivoja muistoja jäi viimeisestä juhlaillasta Sri Lankassa. Missään vaiheessa en ollut liian tuiterissa niin muistaakin kaiken :)


Lauantaipäivä olikin sitten haikeuden haikeus. Talo tuntui tyhjältä, koska S oli jo lähtenyt reissuun. Pelkästään minä ja F talossa. Löhöiltiin pienessä krapulassa tv-huoneen sohvilla ja katsottiin elokuvia. Tilattiin epäterveellistä ruokaa ja naureskeltiin kaikkia kommelluksia mitä näihin neljään kuukauteen on ehtinyt mahtua.
Pakkaaminen oli yhtä kidutusta. Pelkästään se tavaroiden karsiminen ja änkeminen matkalaukkuun oli jo työlästä. Sitten tietysti saattoi vähän pistää itkettämäänkin "oman huoneen" tyhjentäminen ja hyvästeleminen. Kumari tuli välillä katsomaan minun pakkaamistani ja sitten itkeä vollotettiin yhdessä :D Illalla F meni nukkumaan, koska hänen lentonsa olisi vasta aamulla. Minun lento oli yöllä, joten jäin valvomaan. Epäilin, että F ei ainakaan ala hyvästeissä itkemään, mutta väärässä olin. Itkettiin ja halattiin ja F lupasi, että saan milloin tahansa mennä kyläilemään mikäli Sri Lankaan päätän vielä palata.

Niisk.