Shit Sri Lankan Mothers Say and other funny stuff

Tämmöisiä nää paikalliset on :D

Pullon kirous

Voihan pulloposti.... Viimeksi kun kirjoittelin tästä löydöstäni, olin niin innoissani ja tohkeissani löydöstä. Noh, se ei ilmeisesti sitten ollutkaan kovin hyvä juttu löytää sitä. Ensinnäkin viime viikon keskiviikkona otin pullon mukaan pubivisaan siinä toivossa, että bongaan jonkun joka voisi kääntää viestin. Samaan joukkueeseen sattui tulemaan sitten egyptiläinen M, jolle pullon näytin. M tarkasteli viestiä, muttei osannut sanoa varmaksi mikä se on. Sanoi vaan, että sai inhottavan kylmät väreet ja epäilee sen liittyvän jotenkin mustaan magiaan. 

Seuraavaksi kohtasin srilankalaisen ystäväni A:n, jonka reaktio pulloon oli "OMG Sanna, why do you have that? Throw it a way! I hope you didn't open it?". A ei suostunut edes koskemaan pulloon. Hänen mukaansa ihmisillä on tapana karkoittaa kirouksia ja huonoa onnea pullopostin muodossa. Jos jonkun kodissa on asiat huonosti, joku sairastaa... kirous siirretään pulloon ja pullo heitetään pois. Jos joku avaa pullon viestin, saa hän seuraavaksi kiroukset osakseen. Tästähän seurasi A:lta suora analyysi siihen, että minä olin ollut kipeänä koska avasin pullon (olin alkuviikon kuumeessa ja flunssassa).

Päivä pari myöhemmin meidän Kumari näki pullon huoneessani siivotessaan. Kumari syöksyi minun luokse tivaamaan, että miksi ihmeessä minulla se oli "Sanna this is very bad! You throw it away! I'm very afraid for you.". Kumarin mukaan pulloissa on joskus kuolleiden sieluja ja sielut voivat jäädä kummittelemaan pullon löytäjälle. Onko pikkaisen taikauskoisia nämä srilankalaiset? Myönnyin sitten heittämään aarteeni pois... jouduin sulkemaan sen roskapussiin (koska kukaan muu ei uskaltanut koskea siihen) ja antamaan sitten allaspojan hävitettäväksi. 

Ei siis ikinä ehtinyt selvitä mitä pullopostin viesti todella piti sisällään. Kaikki ovat suuresti helpottuneita, että heitin sen pois. Minä olen vain ihmeissäni vieläkin, miten voimakkaasti ihmiset siihen reagoivat. Harmitti myös heittää hieno aarteeni pois, mutta en minä kyllä mitään huonon onnen talismaaniakaan halua mukanani kantaa :D

Tiger poikien leluna. 

S:n koulumatkan varrelle ilmestyi tämmöinen iso pahvipresidentti. Pikkaisen säikäytti, kun ensimmäisen kerran ajoin ohi. 

Söpö nimi koululla :) Ajan tämän kyltin ohi päivittäin ja se alkaa aina hymyilyttää. 

Oli sitten pakko pysähtyä ottamaan kuva siitä.

Huomasin muuten tuossa yksi päivä ajaessani, että olen alkanut ajaa toinen käsi ohjaten ja toinen käsi valmiina torven päällä.... ja väläyttelen valoja urpoille kuskeille :D Kamalaa, minusta on tullut samanlainen hullu kuski kuin paikallisista!! Viime yönä näin painajaista, että ajoin autoa Suomessa ja siitä ei tullut yhtään mitään. Ou nou.

P.S. 

Kuka ajatteli otsikon perusteella tekstin sisältävän asiaa alkoholista? ;D

Pullopostia, bileitä, Panadolia!

Nyt tulee kuulumiset napakasti. Tuli nimittäin flunssa kylään ja voimat on ihan olemattomat...

Viime perjantaina Kumari puki minut sariinsa:

Jos tuota osaisi oikealla arvokkuudella kantaa, olisi se todella nätti juhlavaate. 

Paremmalta se kuitenkin näyttää näiden paikallisten päällä.

Perjantai-iltana ajelin Negomboon, suosittuun rantakohteeseen. Lähtö sinne tuli lyhyellä varoitusajalla, mutta onneksi se on lähellä, vain tunnin ajomatkan päässä. Negomboon lähti myös muita Colombon tuttuja ja he kutsuivat minut mukaan.

 Yövyin Golden Star hotellissa. Todella kiva, siisti paikka. Allasalue oli viihtyisä ja

 baarista sai kylmää olutta :) Ensimmäinen asia jonka näin, kun avasin huoneeni oven, oli torakka. Torakka joutui hyvin pian kohtaamaan minun kengänpohjan... Muutoin huone oli todella kiva ja puhdas. Siellä oli jopa telkkari ja parvekkeelta näkymät sekä merelle, että altaalle.

Mentiin porukalla Rodeo pubiin illastamaan ja juopottelemaan. Se on Negombon suosituin paikka. Minusta Rodeo oli aika rähjäinen, mutta ehkäpä se oli juurikin osa paikan viehätystä. Palvelu oli nopeaa, ruoka hyvää, paikan omistaja oli aivan mahtava tyyppi, dj soitti mitä pyysimme ja kaikilla oli todella kivaa siellä. Juhlinnat jatkuivat pitkälle aamuyöhön kunnes oli pakko luovuttaa ja körötellä tuktukin kyydissä hotellille nukkumaan.
Seuraavana päivänä heräsin harvinaisen minimaalisella krapulalla. Siitäkin huolimatta, että minut oli yllytetty edellisenä yönä juomaan tequilaa, hyi hyi yök. Aurinkolasit naamanpeitoksi ja uima-altaalle naaatiskelemaan. Päivä oli melko pilvinen, mutta kyllä se sen verran paistoi, että sai väriä pintaan ja hien virtaamaan. Altaalla hengaili myös joukko intialaisia miehiä, jotka päättivät uida sitten alusvaatteissaan. Saatoin huomauttaa henkilökunnalla herrojen tsimmareiden puutteesta...

Lauantai oli suosittu päivä mennä naimisiin ja bongasin rannalta ainakin kolme hääparia ja hotellin sisällä pari myös. Rantsussa oli myös köydenvetokilpailu, mikä oli ilmeisesti osa hääjuhlaa.

Negombon ranta ei ole houkutteleva uimiselle. Rannalla oli paljon roskaa ja ilmeisesti merivirtaukset on kovat, kun edes opaskirjani ei suosittele veteen menoa. Jonkin verran siellä silti ihmisiä aalloissa hyppi. Mm. pari arabia täysin alasti mikä on ehdoton nou nou täällä. Heidän onnekseen ei ollut poliisisedät näkemässä.

Negombon roskarannalta bongasin aarteen; pullopostia!! Nyt vaan pitäisi löytää joku joka osaisi kääntää viestin sisällön minulle. Sinhalaa se ei ainakaan ole, mutta jotain vieraita harakanvarpaita kuitenkin... Jos joku teistä osaa arvuutella mistä kielestä voisi olla kyse, saa kertoa.

Viestin materiaali on tuommoista ohutta materiaalia. Paikallinen tuttavani osasi kertoa, että samanlaista käyttävät munkit temppeleissä rukousten kirjoittamiseen. Ehkä löytämäni viesi on rukous myös? En malta odottaa, että saan selville viestin tarkoituksen!

Lauantaina palasin illalla takaisin Colomboon ja lähdin taas samantien ulos tapaamaan B:tä, venäläistä kaveriani Breeze baariin. Seuraan liittyi myös muita tyyppejä ja illasta muodostuikin oikea pitkän kaavan bileilta. Kylläpä sunnuntaina nukutti :) Mutta hei, viimeiset viikonloput Sri Lankassa! Kyllä näistä pitää nauttia nyt kun vielä voi!

Minun alkuviikko täällä on nyt siis mennyt sairastaessa. Syytän ennenkaikkea ilmastointia, mutta ehkäpä tuo bileviikonloppukin vaikutti asiaan. Täällä on myös jonkinlainen flunssa-aalto menossa, koska moni muukin potee samanlaisia oireita tällä hetkellä. Kuumeilua, nuhaa, kurkkukipua, lihaskipuja... jee jee! Onneksi pakkasin Suomesta flunssalääkkeitä mukaan. Täälläkin on kaikenlaista lääkettä saatavilla, jos olo oikein tukalaksi käy. Eikä muuten reseptiä tarvitse... Mennään nyt alkuunsa Panadolin voimalla vaan, jos se auttaisi.

Pomo puheli, että ensiviikon viikonloppuna voisi lähteä Trincomaleen itärannikolle. 

Olen kuullut, että se on todella upea paikka ja rannat varsinkin. Ehdottomasti ängen mukaan jos he sinne matkaavat. Minä kun luulin, etten enää pääse reissaamaan täällä yhtään ennen kotiin paluuta... ja nyt olisi mahdollisuus päästä vielä kerran itään. Hunajaa, hunajaa!! Jos pääsen Trincomaleen, taidan laittaa pullopostia matkaan myös. Minusta oli niin kiva löytää viesti rannalta, että ehkä joku muu jossain ilahtuisi yhtäpaljon minun viestistä. Laittaisin siihen ehkä yhteystiedot mukaan, koska olisihan se kiva tietää kuka pullon on löytänyt ja mistä.

Tuktuk-vainot ja muuta jaarittelua

Au pairinne Sri Lankasta tässä, hyvää huomenta!


Kirjoittelin jokin aika sitten puutarhurin palkasta. Ei sujunut palkkaneuvottelut niin kuin toivoin. Kysyin F:ltä voisiko puutarhurimme palkan nostaa 800 rupiasta tonniin. Vastaus oli ehdoton ei. 800 on kuulemma liikaa myös jos puutarhuri ei työskentele kokonaista päivää. Noh, nyt meillä ei sitten ole puutarhuria ollenkaan. Kumari yrittää kysellä naapurustosta haluaako joku tulla meille välillä töihin, mutta voi olla aika vaikeaa saada ketään.


Avautumista liikenteestä taas vaihteeksi... Kun saavuin Sri Lankaan ajattelin ihmisten ajavan täällä taitavasti hullusta liikenteestä huolimatta. Nyt kun on nelisen kuukautta ehtinyt autoja tarkkailla, olen huomannut että varmaan joka kolmannessa autossa on naarmuja ja kolhuja. Välillä vastaan ajelee ihan ruhjoutuneita autoja. Sellaisia joita ei Suomessa enää edes tielle päästettäisi. Autokorjaamoilla mahtaa olla paljon asiakkaita jatkuvasti. Autot on täällä todella kalliita ja vanhempia autoja korjataan niin pitkälle kun ne vielä eteenpäin suostuvat kulkemaan. "Tee se itse"-patentteja ja tökeröitä kittauksia näkee paljon.
Eilen kun ajelin koululta takaisin kotiin sain ihailijan nuoresta tuktuk-kuskista. Ajoin keskikaistaa ja tuktuk seurasi vierellä milloin oikealla ja milloin vasemmalla. Kovasti se yritti flirttailla ja vilkutella. Osoitteli tatuointiani ja ja näytti peukkua. Ei pitänyt pokka millään, oli se niin huvittava tapaus. Tyyppi sai takana autoilevat raivostuksiin, kun se hidasteli minun rinnalla... torvet vaan soi :D Sen tuktukissa luki "Don't bite hand feeds you" Nuo menopelien iskulauseet on parhaimmillaan silloin, kun niissä on kirjoitusvirheitä :) Keksin viihdytystä ruuhkahetkiin. Jatkossa alan bongailla tuktukeja joissa on Bob Marley-teippaukset. Niitä muuten riittää! Autostani sattuu löytymään se Bobin kokoelma levy... Aina kun kohdalle sattuu Bobia fanittava tuktuk nostan levyn kannet esiin. Saapa nähdä millaisia reaktioita tulen saamaa. Joo, joo hölmöt on huvit :P
Sri Lankassa ei käytetä ajovaloja päivällä. Tai käytetään, mutta ei jatkuvasti ajon aikana. Kuskit väläyttelevät valoja mm. siksi että
-ajat liian hitaasti
-he haluavat ohi
-he varoittavat vastaantulevaa, koska aikovat kääntyä
-he varoittavat vastaantulevaa poliiseista
Päivällä tuo valojen väläyttely vielä menettelee vaikka ärsyttääkin. Pimeällä turha pitkien valojen räpsyttely ottaa otsalohkoon, koska sillä on aika sokaiseva vaikutus.
Vilkun käyttö on satunnaista. Autot saattaa ajaa pitkiä matkoja vilkku päällä, ilman että ne on mihinkään kääntymässä. Myös hätävilkku on suosittu. Moni kuski työntää käden ulos ikkunasta jos on kääntymässä. Jos auto on pysähtynyt tien sivuun, kuski laittaa normaalisti tienpuoleisen vilkun päälle, eikä pientareen.
Kaistaviivat on olemassa, mutta niiden noudattamisen opettelu on vielä täällä kesken. Autot seilaavat miten sattuu ja mitä isompi auto, sitä todennäköisemmin se ajaa kahta kaistaa samalla kertaa. Ja se on muuten ihan okei ryhmittyä vasemmalle kääntyvien kaistalle vaikka onkin kääntymässä oikealle. Sieltä vaan sitten puskee muiden eteen valoja väläytellen ja torvea soittaen. Perkele.
Monissa autoissa on keulassa tikku, että kuskin on helpompi hahmottaa keula. Sen verran ahdasta on parkkipaikoilla ja liikenteessä, että se on ihan kätevä apu. Aluksi toivoin, että mun pikku Suzukissa olisi semmoinen myös, mutta olisihan se aika huvittava noin pienessä autossa. (Niitäkin on täällä nähty!) Kyllä tuon auton mittasuhteet on jo ihan hyvin hallussa.

Tänään on meidän taloudenhoitajattaren Kumarin synttärit. Jee, onnea Kumari 32wee! Ostin lahjaksi rannekorun, joka on kyllä niin nätti, että sopisi tuohon omaankin ranteeseen. Pomohan ei yleisesti ottaen kohtele Kumaria ystävällisesti, mutta jopa hän sanoi hankkivansa jonkun lahjan. F sanoi myös katsovansa S:n kanssa vanhat lelut ja muut tavarat läpi ja lahjoittavansa tarpeettomat Kumarin perheelle. Kiva juttu! Kumari on kyllä niin herttainen välillä. Hän haluaa teettää meistä yhteiskuvan muistoksi. Ja yhteystiedot pitää vaihtaa myös, että voidaan pitää yhteyttä (vaikka hän ei osaa juurikaan kirjoittaa). Tässä joku ilta Kumari haluaa pukea minut sariin ja ottaa valokuvia. Muodikkaita otoksia luvassa siis myös teille :D Sovittiin, että kokataan yhdessä joku ilta srilankalainen illallinen, että voin oppia Kumarilta paikallista ruuanlaittoa. Niin... ja mikäli sattuu sellainen ihme tapahtumaan, että muutan takaisin Sri Lankaan ja ostan oman talon, Kumari lupasi tulla minulle töihin.Se on miettinyt näitä juttuja jo huolellisesti!


Eilen käytin Spotin ja Tigerin eläinlääkärillä. Pojat sai rokotukset ja matolääkkeen. Eläinlääkäri löytyy ihan lyhyen matkan päästä ja siellä on mukava käydä, koska palvelu on ystävällistä ja nopeaa. (Kissat ei ole samaa mieltä?) Palvelut on myös melkoisen edullisia täällä. Ja jos laiskottaa heiltä voi tilata eläinlääkäriauton kotipihaan hoitamaan toimenpiteet. Olen kuullut, että samanlaista palvelua löytyy ihmisten huollossa myös. Ei tarvitse esim. mennä sairaalaan antamaan näytteitä, vaan voi tilata heidät ottamaan verikokeet kotiin. Kätevää!


Minun mieli alkaa jo harhailla Suomen kesämaisemissa. Mukava lukea uutisia, että lämpötilat ovat nousseet ja luonto vihertää. Kyllä sinne kelpaa kohta palata :) Huolia kyllä riittää kotiinpaluuseen liittyen myös. Töitä pitäisi löytää ja sitä rataa... Mutta asioilla on tapana järjestyä ja jos ei järjesty niin voi voi. Olipahan ainakin ikimuistoinen kokemus asustella Sri Lankassa!

Eipä muuta kuin mahtavaa viikonloppua teille! Minä lähden tästä auton pesuun ja miettimään miten viettää seuraavat pari päivää...

Only in Sri Lanka

Niin vähän jäljellä, niin paljon mielessä...

Tiedän näiden teiden kuopat ja mutkat. Olen oppinut ajamaan maassa maan tavalla. Totuin automaattivaihteiseen autoon. Muistan rannan jonne menin ensi kerran. Muistan rannan missä minua pelotti. Muistan rannan, jolla ajattelin löytäneeni paratiisiin. Tanssin, iloisempana kuin koskaan. Tuijotin norsua silmiin ja tunsin itseni niin pieneksi. Uitin jalkojani vesiputouksessa. Opin käyttämään varvassandaaleja. Nukahdin tuktukin kyytiin. Olen ajanut tuktukilla. Joka päivä vilkutan sille kivalle naapurin sedälle kotitiellä. Olen juonut shampanjaa. Olen saanut kavereita. Olen hoivannut talon kissoja kuin omiani ja kuunnellut kehräystä monta pitkää tuntia. Olen ikävöinyt kotiin. Täällä olen tunnistanut vahvuuksiani. Paljastanut heikkouksiani. Olen kuunnellut ihmisten sydäntäsärkeviä tarinoita. Minuun on uskottu ja minun kanssa on naurettu. Muistan kun maistoin ensikerran paikallista ilolientä. Olen tehnyt pannukakkuja, pizzaa... täytettyjä paprikoita.  Totuin kaasuhellan käyttöön. Olen illastanut upeammissa puitteissa, kuin ikinä olisin uskaltanut kuvitellakkaan. Olen pohtinut tulevaisuutta ja saanut uusia unelmia. Olen tuntenut itseni turhaksi ja tyhmäksi. Olen tuntenut itseni hemmotelluksi ja kiinnostavaksi. Minä olen ajanut yksin uusiin paikkoihin pieni vaatimaton kartta oppaanani. Olen ihaillut maisemia, joiden toivon piirtyneen muistoihin ikuisiksi ajoiksi. Olen tarjonnut apua tuntemattomille. Yksinäisyydestä olen välillä itkenyt, välillä nauranut. Olen silittänyt kilpikonnan kuorta ja nähnyt kirjavat kalat uimassa vieressäni. Olen katsellut merellä valaita ja tuntenut haikeutta. Olen todistanut hetkiä, joilloin tekee mieli uskoa kohtaloon tai kiittää uskomatonta sattumaa. Hyvistä päivistä, huonoista päivistä... kaikesta täällä kokemastani olen kiitollinen.  

"Leave it to me as I find a way to be

consider me as satellite for ever orbiting

I knew all the rules but the rules did not know me"

I got jukebox tears under turquoise skies

Olen aivan totaalisen rrrrakastunut tähän biisiin <3

"But hey it's alright 
I got jukebox tears and stones for eyes 
Hey it's alright
I got jukebox tears Under turquoise skies..."


Torstaita tyypit! Ihana tajuta, että viikonloppu on taas ihan tuossa noin tuloillaan. Sitä ei ole ihana huomata, että minulla Sri Lankan päivät ne vaan vähenee. Se on nimittäin semmoinen juttu, että paluu Suomeen koittaa ensi kuun alussa. Voi surku :'( Älkää ymmärtäkö väärin, mielelläni nään taas ihanat ihmiset siellä kotona ja vietän kesää Suomessa, mutta onhan tämä "paratiisisaari" vaikea jättää taakseen. Nyt siis ilo irti viimeisistä viikonlopuista. Kysyinkin jo pomolta, että eihän minua tarvita viikonloppuna?! Onneksi ei, voin mennä miten huvittaa.

Enää ei taida olla rahaa/aikaa lähteä rantaviikonloppuja viettämään. Ellei sitten löydy kaveria mukaan kuluja jakamaan. Se on ihan ok. Menee tämä viimeinen kuukausi Colombossakin. Vielä riittää nähtävää ja tietysti haluan viettää aikaa niiden muutamien mukavien ihmisten kanssa joihin olen onnistunut täällä tutustumaan.



Tapasin eilen uuden ihmisen, Sinin. Suomalaista seuraa, jee! Harmi että meidän tiet kohtasivat vasta nyt, kun minulla on enää vähän aikaa täällä jäljellä. Parempi silti myöhään, kuin ei milloinkaan. Käytiin In on the Green-pubissa osallistumassa pubivisaan. Ei pärjätty erityisen hyvin visailussa. Siellä oli ihan mielettömän kova taso, eikä ne kysymykset olleet edes mitenkään erityisen helppoja. Noh, pääasia oli koko illassa Sinin tapaaminen ja hän vaikutti oikein kivalta tyypiltä. Olipa outoa puhua suomea pitkästä aikaa. Meinasin jatkuvasti alkaa höpöttämään englanniksi :D Sitä on jo niin tottunut siihen. Sinin kanssa treffataan uudelleen lauantaina oluen äärellä ja ensi viikolla voisi mennä taas kokeilemaan onnea visailussa. Tuo In on the Green on muuten aikas mukava paikka käydä oluella. Vaikka siellä on vain muutaman kerran käynyt, ihmiset jo muistaa ja tulee vaihtamaan kuulumisia. Tulee kotoisa fiilis :)


Asiasta toiseen... Minun työnkuvaani kuuluu maksaa palkkio mm. puutarhurille tehdystä työstä. Tällä hetkellä me maksamme puutarhurille 800rp päivästä (3-5 tuntia työtä). Se on alle 5 euroa! Harmittaa ihan hirveästi ojentaa miehelle niin pieni summa rahaa, hikisestä fyysisestä työstä. Puutarhuri ilmoittikin ettei halua enää työskennellä niin pienellä palkalla ja vaatii nyt korotusta. Se olisi sitten minun homma neuvotella F:n kanssa josko palkkaa voisi vähän nostaa. Tiedustelin ihmisiltä ja muualla puutarhureille tosiaan maksetaan suurempaa palkkaa. Saa nähdä miten meidän puutarhanhoidon käy jos pomo ei suostu korotukseen... Haravoin muuten eräs päivä, kun puutarhuria ei näkynyt paikalle. Tunti haravointia ja olin päästä varpaisiin hien kastelema. Aavistuksen raskaampaa tuo pihojen rapsuttelu tropiikissa. Ja siitähän tuli kunnon show, kun taloudenhoitaja Kumari ja vartija tuli ihmettelemään viereen "Sanna, what are you doing?!!?" He eivät ole tottuneet näkemään valkoihoisia fyysisessä työssä.


Nyt kun tämä Sri Lanka experience alkaa vedellä viimeisiään, täytynee tänne blogin puolellekin tehdä jonkinlaista koontia kokemuksista. Ehkäpä myös matkavinkkejä? Vinkkejä aupaireille? Jos on jotain toiveita tulevien postausten suhteen, saapi ilmoitella.

Have a beautiful day!

Rennosti Mirissassa ja Vesak

Perjantaina aamupäivästä pakkasin autoon kaiken, mitä ihminen viikonloppuun voi tarvita. Rantakamppeet, evästä ja alkomahoolia. En löytänyt ketään reissukaveriksi, mutta eipä se oikeastaan haitannut. Tällä kertaa lähdin tienpäälle mielelläni yksin. Kolmisen viikkoa oli Colombossa vierähtänyt ja alkoi kaupunkielämä kiristää nuppia ihan tosissaan. Lähdin ajamaan moottoritietä pitkin etelään ja päätin soittaa Mirissaan Thusharalle. Jos hänen majatalossaan olisi vapaa huone, menisin sinne. Jos ei tilaa ole, lähtisin hortoilemaan pitkin rannikkoa ja etsimään sopivaa paikkaa vaikkapa Hikkaduwasta tai Unawatunasta. Mirissasta huone minulle kuitenkin löytyi eli huolet majoituksesta oli nopeasti karistettu ja reitti selvä. Oli ihana aurinkoinen päivä ajaa. Ei liikaa liikennettä. Stereoista soi hyvä musiikki. Onnellisen haikea fiilis...

Mirissassa suuntasin heti lounaan jälkeen rannan puolelle fiilistelemään.

Rantamaisema oli hieman viimekerrasta muuttunut. Vesiraja oli ylempänä ja aallot voimakkaampia. 

Off season...

Uimisesta ei tullut oikein mitään. Se oli enemmän sellaista isossa pesukoneessa pyörimistä ja lopputuloksena hiekkaa joka paikassa. Rennompaa oli vain istua hiekalla ja katsella merelle.

Olin niin iloinen ajaessani majatalon pihaan, koska huomasin heti että siellä on koiranpentuja! Viimeksi niitä ei ollut, joten nämä ovat ehkä kolmisen kuukautta vanhoja. Niin ihania palleroita!

Viikonloppu oli erittäin tärkeä srilankalaisille ja buddhalaisille, koska vietettiin Vesakia, täydenkuun juhlaa. Vesak poikkeaa muista Poya-päivistä sillä, että Vesak on Buddhan syntymäpäivä, valaistumisen päivä ja poismenon päivä. Vesakin viettoon kuuluu ilon jakaminen muille ihmisille eri tavoin. Ihmiset antavat toisilleen lahjoja ja huolehtivat vähäosaisista. Jokaisessa kylässä on on illalla kokoontumispaikka, missä ihmisille jaetaan ilmaiseksi ruokaa. Jotkut tekevät omia mehukojuja teiden varsiin ja pysäyttelevät autoja tarjotakseen juomaa. Herttaista eikö? Kaunis ja ilahduttava osa Vesakia on koristelut ja valaistus. Ihmiset tekevät joko itse tai ostavat lyhtyjä ja lamppuja, joilla koristellaan pihat ja kadunvarret näyttäviksi. Lampuista tuli vähän joulu mieleen, mutta Vesak on kyllä kauniimpi. Ei niin "muovisen" näköistä, kuin jouluvalaistukset toisinaan tuppaa olemaan.

Thusharalla sattui olemaan lauantaina syntymäpäivä. Mikä sattuma, että osui Buddhan kanssa samalle päivälle :D Ja minä satuin tulemaan vielä kylään! Olipa hyvä, että pakkasin arrackia mukaan, niin pystyin antamaan Thusharalle pullon lahjaksi.

Lauantaina Thushara lupasi näyttää minulle kivan uintipaikan viidakossa, joka olisi "n. 30 kilometrin päässä". Kyllä me sinne ainakin tunti ajettiin, että veikkailisin vähän enemmän kilometrejä tälle reissulle. Paikka oli lähellä Kottawaa (Gallesta sisämaahan). Onneksi oli vierailun arvoinen paikka, niin ei mennyt ajokilometrit hukkaan. Viidakon kätkössä virtasi pieni joki, jonka vesi oli ihanan vilvoittavaa ja puhdasta. Ei näkynyt krokotiileja, iilimatoja ja matalaakin oli, joten sinne vaan polskuttelemaan!

Kyllä kelpaa :)

Lauantai-iltana söin illallista huonenaapureideni kanssa. Kaksi tyttöä tanskasta ja yksi englannista. He olivat tulleet Sri Lankaan tekemään vapaaehtoistyötä. He olivat olleet viikon hoitamassa norsuja ja seuraavaksi menossa kilpikonnafarmille töihin. Aika kadehdittavan upeita kokemuksia heillä! Illallisen jälkeen lähdin tuktuk-ajelulle Thusharan kanssa. Ajettiin Galleen asti! Matkalla pääsi näkemään iloisia ihmisiä juhlimassa Vesakia ja niitä upeita lamppuja joka puolella. Katsokaa video lopussa jos Vesak kiinnostaa.

Sunnuntaina menin aamusta ensin uimaan. Siis pyörimään hiekkaisiin aaltoihin. Sitten suihkuun ja aamupalalle. Pyynnöstäni Thushara järkkäsi minulle kunnon hedelmät aamupalalle. Söin sellaiset viisi passionhedelmää, kolme mangusteenia ja kolme mangoa :D Oli kyllä ihan parasta! Istuin majatalon terassilla auringonpaisteessa, aaltoileva meri suoraan edessä, tuuli sekoittaa tukkaa ja syötävänä makoisia tuoreita hedelmiä. Sitä hetkeä tulen kaipaamaan Suomessa varmasti moneen kertaan. Aamiaisen jälkeen kiipesin Mirissan temppelikukkulalle mistä näkee koko kylän ja enemmänkin. Oli aika hikinen duuni kiivetä. Pakko oli silti suoriutua, koska edellisellä Mirissan reissulla tämä jäi tekemättä.

Vasemmalla Mirissan ranta, kauempana Weligama.

Puolenpäivän jälkeen lähdin ajamaan takaisin Colomboon. Mukaan lähtivät myös tapaamani kolme tyttöä. He olisivat muuten joutuneet matkaamaan bussilla, mutta minäpä pystyin tarjoamaan heille mukavemman ilmastoidun vaihtoehdon. Lauleskeltiin Bob Marleyn kokoelmalevyn tahdissa ja ihailtiin maisemia. Pääsin vähän leikkimään opastakin, kun minulle reitti oli jo ennestään tuttu ja sain kehuja ajotaidoistani :D

Autosta löytyy oma Vesak-lyhty! En raaski ottaa sitä pois. Kiinnyn aina tämmöiseen hömppään...

F ja S palasivat Kandysta vasta maanantaina, joten sain nauttia hiljaisesta suuresta talosta ihan yksin sunnuntaina. Kävi semmoinen vahinko, että yksi viinipullo palasi Mirissasta kotiin täytenä. Piti sitten tyhjentää se rennossa asennossa sohvalla köllöttäen ja telkkarin pitäessä seuraa.

Tutisevaa kuvaa kolmipyörän kyydistä -Vesak

Shaggy ja muita ihmetyksiä

Viikkoon en ole tänne "joutanut" kirjoittelemaan, mutta nyt vihdoin vähän päivitystä tapahtuneista...

Viimeksi voivottelin kadonnutta Tiger-kissaamme. Onni ja ilo, herra päätti palata kotiin! Taisi olla tyttöjä riiailemassa. Sen verran oli katti väsynyt ja nälkäinen :D

Meidän puutarhassa vipelsi lauantaina tämmöinen lisko. Oli sen verran nopea, etten ehtinyt parempaa kuvaa saamaan.

Viime lauantaina oli kovasti odotettu Shaggyn konsertti. Menin paikalle vähän liian aikaisin. Olin siellä jo viiden jälkeen, kun Shaggy aloitti joskus puoli kahdeksan aikaan. Olipa orpoa pyöriä siellä aluksi yksinään. Paikallahan ei näkynyt muita valkolaisia sitten lainkaan ja yksinään hortoileva valkoinen tyttö herätti vähän liikaa mielenkiintoa. Onnekseni sitten bongasin brittipariskunnan kaverinsa kanssa. Olivat muuten eläkeläisiä :D Että tosi hc-porukkaan löysin itseni! He olivat tosi rentoja ihmisiä ja pitivät minulle mielellään seuraa. Oluttakin tarjosivat saman tien!

Tapahtuma-alue oli jaettu kolmeen eri alueeseen. Platinum-lipulla oli oikeutettu katsomoihin joissa oli penkkejä, gold-lipulla pääsi kentälle lavan eteen. Silverillä kentän takaosaan. Minulla oli golden ticket, mutta hengailin suuremmaksi osaa kentän perällä niiden eläkeläisten kanssa...

Kentän ympärillä oli kaikenlaista markkina-ja ruokakojua. Yhdestä kojusta ostin maailman herkullisimman kanahodarin. Siinä oli yksinkertaisuudessaan paahdetun leivän välissä mausteisia kanapaloja ja sipulia. Nam!

Ennen Shaggya lavalla esiintyi paikallisia nimiä ja olivat tosi hyviä. Jonkin sortin dj oli paikalla myös, mutta se oli ihan hanurista. Se vaihtoi biisiä jatkuvasti. Juuri kun ehdit innostua, että hei tää on hyvä biisi, dj vaihtaa seuraavaan. Ärrrsyttävää!

Kentällä oli myös neljä "jättiscreeniksi" mainostettua näyttöä. Näille nauraa taulutelkkaritkin, mutta yritys hyvä :D

Shaggy oli kyllä aika äijä!! Heitti kovin roisia läppää. Paikalla oli srilankalaiseen tapaan paljon poliiseja ja vartijoita. Siinä oli jotain huvittavaa, kun Shaggy huutelee lavalta "Sri Lanka, your weed rocks!" ja vieressä on rivi poliiseja :D Srilankalaiset ovat suhteellisen pidättyväisiä, mutta täällä yleisö juhli ihan hiki otsalla. Itseen ei ihan tuo Shaggyn tuotanto uppoa muutoin kuin nostalgiamielessä. Kivaa oli silti. Ja jollain srilankalaisella pojalla on tosi hirveitä kuvia musta... Jammailin siinä mun uusien eläkeläiskavereiden kanssa, toisessa kädessä kanahodari ja toisessa olutmuki. Saatoin vähän lauleskellakin... ja sitten huomaan että etuvasemmalla joku kundi ottaa kuvia tästä tyylikkäästä kokonaisuudesta :O Kiitti vaan!

Mun kuvat yllättäen on yhtä suttua. Otin vähän videotakin, mutta ne pätkät on yhtä tasokkaita. Lainatkaamme siis YouTubesta matskua...

Meidän talon katolla on linnunpesä. Päivittäin käydään kurkkaamassa, joko on vauvoja. 

Maanantaina kävin kuuntelemassa metallia!!! Olettaisin, että sen tyylisuunnan musiikkia ei ole kovin usein Colombossa tarjolla. Pakko oli siis mennä. Bändi oli nimeltään Nothnegal. Erikoista se, että bändi tulee Malediiveilta (ei ihan ensimmäisenä ajattelelisi sieltä löytyvän raskasta musiikkia) ja heidän kosketinsoittaja on suomalainen. Yksinäni rohkaistuin sitten keikalle menemään ja sehän oli... tapaus. Ensinnäkin bändi soitti clubilla missä normaalisti raikaa tanssimusiikki. Paikalla ei ollut paljoa ihmisiä. Olin ainut valkoihoinen koko paikassa ja tyttönä edustin pientä vähemmistöä myös. Ilokseni huomasin, että sentään joillain hemmoilla oli bändipaitoja päällä, muuten kun kaikki miehet pukeutuvat lähinnä kauluspaitoihin. Bändin alkaessa soittaa, oli pettymys huomata ettei se suomalainen kiippareiden soittaja ollut edes paikalla. Paikan äänentoisto ei sopinut sitten yhtään soitantaan. Tai sitten soundchekit oli tehty ihan vasemmalla kädellä. Ja volat oli ihan kaakossa, törkeän kovalla! Bändi oli ihan ok, mutta aika huvittava näky. He kuitenkin joutuivat soittamaan tanssilattialla discopallon ja värikkäiden strobojen välkkeessä. Kuuntelin ekat biisit melko edessä yleisöä. Paikallinen yleisö oli hyvin pidättyväinen, vaikka selvästi diggailivat bändiä. Kukaan ei heilunut, hyppinyt tai huutanut. Korkentaan hillitysti nyökyttelivät päätään musiikin tahtiin. Pakenin baaritiskille juomaan viskiä. Enkä edes pidä viskistä, mutta tilanne vaati jotain olutta vahvempaa. Baarissa tapasin srilankalaisen rokkimamman. Tämä noin nelikymppinen nainen oli tullut keikalle poikansa kanssa. Höpöteltiin suosikkimetallibändeistämme ja kaikenlaista noin muutenkin. Hassua.


Tiistai oli vapaapäivä. En keksinyt parempaa tekemistä, joten lähdin ajelulle kaupunkiin. Kiertelin Colombo Fortissa, Slave Islandilla ja missä lie. Tarkoitus oli lounastaa jossain kivassa paikassa, mutta pyhäpäivän ansiosta lähes kaikki paikat oli kiinni. Hain sitten lounaani Coffee Beanista kotimatkan varrelta. Heidän Chicken Tandoori-leipä on jumalainen!

World Trade Center

Toukokuun 1. näkyi Colombossa valtavina ihmismassoina. Kaikenlaista tapahtumaa tuntui olevan joka nurkalla. Illalla kaupungin halki kulki myös äänekäs kulkue. Ihmiset olivat pukeutuneet sinisiin ja kantoivat presidentin kuvalla varustettuja kylttejä ja banderolleja "Peoples leader"-tekstillä varustettuna. Eikä muuten ollut tietoa vappuhilpeydestä, ihmiset näyttivät ennemminkin vähän vihaisilta.

Gold Face

Coffee Beanista tarttui mukaan myös suklaaleivos. Ja voi itku se oli pahan makuinen. Mikä vääryys!

 Kotona nautiskelin auringonpaisteesta katolla. Taivaalla liiteli lintuja ja yksi lintu oli vieressä hautomassa pesänsä munia :D Tuli vähän väriä pintaan ja hyvä mieli. Illalla kävin illallisella perheen kanssa Hiltonin Ill Pontessa. Oli varsin keskinkertainen ateria, mutta tulipahan käytyä. Illalla menin Breeze baariin moikkaamaan O:ta. Ei olla pitkään aikaan ehditty vaihtaa kuulumisia. Baarissa oli myös vanha hollantilaisherra kenestä olen tänne aiemminkin kirjoittanut. Hän kyseli heti pomoni kuulumisia ja että vieläkö hän on vapailla markkinoilla. Reppana :D Tutustuin kahteen venäläistyttöön, jotka työskentelevät täällä matkailualalla ja vaihdettiin numeroita. Varmaan joku viikonloppu lähdetään yhdessä viihteelle.

Keskiviikossa ei ollut mitään ihmeellistä, normipäivä. Eilen toimittelin F:n asioita. F ja S pitävät Kandyssa Vesak-juhlat ( Poya, täysikuu) ja minun piti käydä ostamassa valtavat määrät vihanneksia ja hedelmiä juhlia varten. Vesakin vieton perinteisiin kuuluu värikkäät lamput ja lyhdyt. Kävin ostamassa 15 kappaletta lyhtyjen kehikoita, että lapset pääsevät Kandyssa askartelemaan.

Muut menevät siis Kandyyn Vesakin viettoon, mutta tämä likka karkaakin etelään jonnekin rantsuun. Tuttuun tapaan, en ole tehnyt mitään varauksia tai suunnitelmaa, mihin menen. Kunhan menen. Ihana päästä pois Colombosta hetkeksi itsekseen, latailla vähän akkuja. Pakkaan autoon paljon musiikkia, herkkuja ja alkoholia, niin enköhän minä taas yhden täydenkuun vieton selviä :)


Äsken pesin auton ja nyt pitäisi aloittaa tuo pakkaamisurakka, niin pääsee joskus lähtemäänkin. Hyvää viikonloppua ja muistakaahan katsella suurena möllöttävää kuuta!