- Hyttyset on täällä ehkäpä pahempia paskiaisia kuin Suomessa. Nämä onnistuvat tekemään yllätyshyökkäyksiä. Et huomaa niitä, ennen kuin on liian myöhäistä. Kutittaa ihan saakelisti, jos imulle pääsevät. Ja sitten on tietysti ne taudit joita saattavat mukanaan tuoda... jännän äärellä! Tulipa heti semmoinen olo että pitäisikö napata vaikka yksi särkylääke. Iltaisin talo "suljetaan" hyvissä ajoin eli laitetaan ikkunat ja ovet huoneista kiinni. Sitten ennen nukkumaanmenoa heilun täällä huoneessa kuin sekopää tuommoisen sähkömailan kanssa niin suurin osa pääsee hengestään.
- Äänet. Niitä on paljon ja koko ajan. Erilaisia säveliä päästävät tietysti linnut. Niitä ei juurikaan näe, mutta äänet ovat kyllä erikoisia. Sitten on oravat, jotka pitävät ihmeellistä piipitystä jatkuvasti. Illalla jostain lähistöltä kuuluu uskonnollista messuamista. Oletan sen tulevan muslimien moskeijasta. Kujilla pihamuurien takana hengailee muutamia koiria ja ne ärisee toisilleen ja ulvoo. Naapurustossa asuu kukkoja ja ne laulaa silloin kun huvittaa. Illalla kun istuin F:n äidin kanssa telkkarihuoneessa, katonrajasta kuului papukaijamainen kiljahdus. Ei ollut lintu vaan gekko. Enpä tiennyt että liskotkin pitää ääntä. Yöllä ulkona oli muuten ihan hiljaista, mutta sirkkojen siritys oli todella voimakasta. Täytyy yrittää joku päivä saada nauhalle tätä möykkää ja siirrettyä tänne blogiin.
- Palvelusväki. En ole tottunut siihen, että muut tekevät asioita puolestani ja että ihmisiä käskytetään. F tekee sen hyvin tottuneesti ja ehkäpä se hänen asemansa täällä sallii ja edellyttääkin kunnon käskytystä. F:n palveluksessa täällä kotona on kodinhoitajatar Kumari. Hän on paikallinen ja siksi F:n mielestä laiska. Kumari hoitelee kaikki siivoushommat, kattaa pöydän ja valmistaa jonkin verran ruokia. Toinen palvelija on Kumar(mies). Hän on F:n kuljettaja. Normaalisti Kumar kuskailee F:n asiakkaita, mutta tällä viikolla hän auttaa minua tottumaan liikenteeseen ja tosiaan hän oli se joka haki minut kentältä. Kun kävin hänen kanssaan kaupoilla, hän työnsi kärryt ja kantoi ostokset. Jos olisin ollut kaupoilla yksin, olisi kaupasta tullut kantopoika huolehtimaan ostokset autoon asti.
- Tuijottelijat ja tatskafanit. En tiedä tulenko tottumaan koko viiden kuukauden reissun aikana minua tuijottaviin ihmisiin. Vaikka täällä käy paljon turisteja, ovat he pieni joukko paikallisväestöön verrattuna joten valkoihoisia pysähdytään toisinaan pällistelemään. Varsinkin kaupoissa vartijat ja työntekijät (joita tosiaankin riittää) tuijottavat ja keskustelevat avoimesti keskenään näkemästään. Mitähän mahtavat puhua? "Siinä on taas tuommoinen länsimaan pallero lähtenyt kaupoille.", "Siunatkoon, tuolla naisella on siniset silmät! Ja tatuointi!" Ennakkoon tosiaan jänskätti, miten täällä suhtaudutaan tatuointeihin. Tietysti jokaisen tatuointia itselleen ottavan on oltava sinut sen asian kanssa, etteivät kaikki niitä hyväksy. Ei vaan haluaisi viettää kuukausia täällä paheksuvien katseiden alla. No, onneksi tämä ei ole ollut asian laita ollenkaan. Ihmiset on suopeita ja kohteliasta siitä häpeilemättömästä tuijottamisesta huolimatta. Ostoskeskuksissa jo kaksi miestä on tullut juttelemaan tatuoinnin takia. "Hello, veri nice tattoo! How much you pay for it?" Ja tuon lainauksen kun ajattelet päässäsi intialaisella aksentilla :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti