Ensimmäinen päivä Sri Lankalla

Kirjoitettu 30.1.

Colombon kentällä minua odotti pomoni F:n kuljettaja nimilappuani pidellen. Ensimmäinen kerta, kun minua odotetaan nimikyltin kanssa kentällä, saati sitten ihan kuljettaja tulee hakemaan. Lämpötila oli +31C, mutta kuskilla oli onneksi ilmastoitu Volvo. Alkoi noin 30 kilometrin matka Colombon toiselle puolelle uuteen kotiin. Matkan varrella ehdin nähdä muutaman pyhän lehmän, temppelin, huonoa rakentamista ja arkkitehtuuria, paljon minua tuijottavia ihmisiä, värikkäitä mainoksia, naisia navan paljastavissa sareissa, palmujapalmujapalmuja ja pari kulkukoiraa. Ja sitten se liikenne... joka puolella soi töötti, kaksikaistaisella tiellä on välillä kolmekin menopeliä rinnakkain, vilkkuja ei käytetä, väistämissääntöjä ei kunnioiteta, eteen kiilataan, eteen kävellään ja välissä puikkelehditaan mopoilla, tuktukeilla ja pyörillä. Oh lord! Tähänkin kuulemma tottuu.

Sri Lankan kodin pihassa oli F vastassa. Olin varmasti surkea näky kaiken sen matkustamisen jälkeen. Ainakin itse pelästyin katsoessa lentokentän peiliin. Se lähtiessä tuuheaksi pesty tukka roikkui nyt rasvaisena, silmät punoitti tehokkaan ilmastoinnin ansiosta ja naama... se nyt vaan oli sen näköinen kuin väsyneen ja valvoneen ihmisen naama on. F kuitenkin vastaanotti minut iloisella halauksella. Olin aika ällistynyt, kun astelin F:n perässä taloon sisälle. Sri lankalainen arkkitehtuuri taitaa olla varsin erikoista. Talo on ehdottomasti tyylikäs, mutta erikoinen. Huoneiden välillä on pitkät matkat käytävää. Avointa tilaa on paljon. Takapihan ja olohuoneen/keittiön välillä ei ole ehjää tiivistä ovea tai seinää, joten moskiitot pääsevät yleisiin tiloihin. Täällä on neljä tai viisi kylppäriä, kaksi keittiötä (toisessa laitetaan ruokaa ja toisessa siivotaan jäljet), olkkari jolla ei ole virkaa, telkkarihuone, matala uima-allas ja neljä makkaria. 

Uudet läpsyt. 

Oma kylppäri 

Mun makkari 

Ensimmäiseksi juotiin kylmää raikastavaa vettä ja jutusteltiin. Tapasin F:n äidin ja työkaverin siinä samalla. F oletti minun haluavan suoraan päikkäreille, mutta eihän meikä malttanut mihinkään nukkumaan käydä. Sen sijaan otin kunnon suihkun, vaihdoin puhdasta vaatetta päälle ja lähdettiin F:n kanssa kaupungille.

Ihailin F:n tottunutta ajotapaa ja rauhallista asennoitumista liikenteeseen. Tyyni mimmi! Pelkään pahoin, että kun itse alan täällä ajoa opettelemaan, tulee F:n poika S oppimaan kaikki suomalaiset kirosanat. Ensimmäiseksi F ajoi meidät läheiseen kahvilaan, missä sai tuttuja makuja; latet ja croisantit nam. Sitten ajeltiin vanhaan kauppakeskukseen mistä F osti minulle työpuhelimen. Nokian halleluja! Sieltä mentiin ruokatorille, mikä on paras paikka tuoreen ruuan hankkimiseen. Torilta saisi esim. tuoretta kalaa, mutta me haettiin vain hedelmiä ja vihanneksia. Sain maistella ihanan tuoreita passionhedelmiä ja mangoa sillä valin kun F valitsi ostoksiaan. Sri Lankassa pisti heti silmään se, että täällä on ihan hitosti ihmisiä töissä. Yhden miehen tehtäviä (eurooppalaisen näkökulmasta) on tekemässä vähintään kolme tyyppiä. Niin oli myös tällä torilla. Ahdas meininki kun työntekijöitä meinaa olla enemmän kuin asiakkaita. Täällä jokainen väli liikutaan autolla ennemmin kuin kävellen, koska on niin kuuma ja koska liikenne on mitä on, saattaa shoppailureissulla vierähtää pitkä tovi. F vei minut lounaalle ja kenkäshoppailemaan Odel-ostoskeskukseen. Siitä taisi tulla heti mun suosikki. Länsimaisessa mittakaavassa tämä ei ole ostoskeskusta nähnytkään, mutta kelpaa. Siellä oli niin ihania vaatteita, ah. Kahvilassa syötiin patongit joihin sai itse valita täytteet. Tämä auttoi aavistuksen jo nyt potemaani Subway -ikävään. Kenkäostoksilta hankin itselleni sandaalit. Minulla kun ei ollut mitään sellaisia kenkiä missä varpaat saisi hengittää. Nyt on komeat n. 16 euron läpyttimet. Kävimme erikseen vielä marketissa hakemassa ruokatarpeita. Marketissa olisi voinut viettää vaikka tunnin vain ihmettelemässä kaikkia tuotteita. Mitenhän sieltä itse oppii tekemään ostokset kun kaikki on niin outoa. Kosmetiikkahyllyillä oli pitkät rivit voiteita jotka lupasivat vaalentaa ihoa. Se on jonkinlainen pakkomielle täkäläisille saada vaaleampi iho.

Takapihaa 

F:n parvekkeelta toimiston suuntaan. 

Spot 

Tiger

Kaupunkireissun jälkeen maltoin jo ottaa päikkärit. Nukuin ehkä tunnin ja sitten lähdettiin hakemaan S koulusta. Koulu vaikutti oikein mukavalta ja siistiltä paikalta. S vaikuttaa mukavalta pojalta ja puhuu vieläpä hyvää englantia.

Illalla tänne tuli vierailemaan F:n isä ja syötiin porukalla meksikolaista (eli perus tortillamättöä). Ruuan kanssa kulautettiin ihanan kylmää olutta kyytipojaksi. Kylmä olut ja helle sopii kivasti yhteen. F:n isä kun on teollisuusalan ihmisiä, häntä kiinnosti kovasti Nokian menestys tai lähinnä sen puute. Illalla kävi ilmi F:n varoittama S:n nirsous. Poika ei meinaa tykätä mistään. Kasviksia ja hedelmiä tykkää onneksi syödä ainakin joitakin. Mutta esim. kana tai kastikkeet ei tortillan väliin kelvannut. Illallisen jälkeen juotiin vielä kahvia, mutta sillä ei ollut minuun vaikutusta. Kello oli ehkä kahdeksan kun jo kiipesin portaita huoneeseeni nukkumaan.

Nukutti oikein hyvin. Ilmastoinnista sai säädettyä sopivan lämpötilan ja hetkittäin oli ihan hiljaistakin. Semmoinen hassu kävi että heräsin ja katsoin puhelimestani aikaa. Luulin että puhelimen kello on vielä Suomen ajassa ja päättelin että on ihan ok jo nousta. Tein kaikkia aamutoimia ja purin matkalaukkua. Sitten laitoin tietokoneen päälle (joka on suomen ajassa) ja huomasin, että kappas täällä kello on ehkä 3 aamulla. Ei muuta kuin takaisin nukkumaan. Puhelimessa olikin vaihtunut aika automaattisesti paikalliseen. Onneksi sain vielä unesta kiinni.