Päivä kaupungilla ja ekaa kertaa biitsillä

Täällä istun taas dataamassa teille kuulumisiani. Kuvassa rakas aseeni hyttysiä vastaan.

Eilen olin siis ensimmäistä kertaa omillani pyörimässä tuolla kaupungilla. Vapaa päivä! Muu perhe meni Hiltoniin altaalle, joten pääsin samalla kyydillä keskustaan. Kun lähdin kävelemään Hiltonilta kaupungille tuuppasi kylkeen saman tien joku äijä. Perus kysymykset ensin: "Mistä tuut, mitä teet, miten kauan...?" Sitten se kertoi että nyt on ainutlaatuinen tilaisuus lähteä jalokivinäyttelyyn, koska se olisi tänään ilmainen itsenäisyyspäivän takia. Näin mielessäni siis jonkun kivan museon missä voi ihailla jalokiviä. Minnekäs päädyinkään, jalokivikauppaan. Siellä tietysti esiteltiin sitten oikein ystävällisesti kaikenlaista kimaltavaa ja ymmärsin heti, että ne haluaa myydä mulle eikä vain näyttää. Vaikka Sri Lanka on ehkä paras paikka ostaa jalokiviä, en minä niin aio tehdä. A) ei ole rahaa B) kotona on jo rasiallinen korukiviä joilla en tee yhtään mitään. Pääsin lopulta livistämään liikkeestä selittelemällä, että palkka ei ole vielä tullut, luottokortti ei ole mukana jne.

Seuraavaksi otin kyydin Viharamahadevin puistoon. Oli ihan älyttömän kuuma eli ei mikään paras hetki talsia ympäriinsä. Puiston portilla oli käärmeenlumoaja kobran kanssa. Olisin mielelläni jäänyt katsomaan käärmeen tanssitusta, mutta setä oli valinnut vähän rauhattoman paikan. Puistossa oli paljon perheitä piknikillä ja leikkimässä lasten kanssa. Pitkälle ei tarvinnut kävellä, kun tuli jo joku puutarhuri setä höpöttämään. Se lähti johdattamaan minua pitkin puistoa ja näyttämään erilaisia juttuja.

Viuhkapalmu 

Hedelmälepakot liitelivät suuren puun ympärillä. 

Puutarhurisetä näytti minullle kanelipuun. Kun sen pinnasta raaputti kaarnaa, se tuoksui niin hyvältä että olisi voinut syödä. Hän näytti myös jonkin toisen maustepuun jota en nyt kuollaksenikaan muista. Ja kumipuun! Sen kaarnan alla oli semmoinen pehmeämpi kerros mitä pystyi venyttämään. Jos olisin vain yksinäni käppäillyt puistossa, olisi moni juttu mennyt ohi. Kierroksen jälkeen tuli aika maksaa sedällä palveluksista. Aina jos tämmöinen "kaveri" tuuppaa seuraan auttamaan on lopulta maksettava. Minulle kun ei tämä rahan arvo täällä ole käynyt vielä selväksi, tarjosin miehelle ensin 30 rupiaa. Nauroi ja sanoi, että se on liian vähän. No sitten nostin lompakostani 100 rupiaa ja sanoin että nyt ei ole enempää. Pettyneenä hän otti satasen ja käveli pois. Tarkistin sitten jälkeenpäin, että paljonkos tämä sata rupiaa olikaan. N. 0, 70 €!! Sori!

Buddha  takaa

 ...ja Buddha edestä

 Uusi teatteri

Puiston jälkeen janosin kylmää olutta ja löysin itseni upeaan italialaiseen ravintolaan. Valitettavasti itsenäisyyspäivän kunniaksi missään ei tarjoilla alkoholia (eikä edes kaupasta sitä voinut ostaa). Kylmää limpparia sitten vaan ja pizzaa. Kylmän oluen puutteesta huolimatta oli kyllä hyvä ravintola. Siellä soitettiin mm. Frank Sinatraa ja Aretha Franklinia. Olisin halunnut vielä lähteä shoppailemaan, mutta tosiaan kaupat olivat kiinni. Kotia kohti sitten kolmipyörän kyydissä.

Tänään lähdin poppoon( S, F ja F:n isä) kanssa biitsille. Ajoimme uutta moottoritietä pitkin Galleen (sen pidemmälle tietä ei vielä pääsekkään), joka on reilu sata kilometriä etelään Colombosta. Matka oli ihanaa vaihtelua kaupungin ahtaaseen menoon. Matkalla näkyi viljelyksiä, paljon lehmiä, muutamia temppeleitä, kulkukoiria elävänä ja raatoina... Jännittävin näky oli tielle eksynyt iso lisko. En tiedä mitä lajia tarkalleen tai millä nimellä niitä täällä kutsutaan, mutta minä sanoisin että se oli varaani. Menimme Gallesta vähän vielä eteenpäin pieneen ravintolaan mistä oli suora pääsy rantaan. Ravintolassa oli semmoinen "all inclusive"-meininki. F sanoi, että hengaamme siinä koko päivän joten voin tilata ihan mitä vain haluan ja maksamme vasta pois lähtiessä. Siinähän tuli sitten muutamat Sol-oluet kiskottua ja yksi semihyvä pizza. Luulin että maksaisin jotain F:lle kun lähdemme pois, mutta ei se halunnut minun rahoja. Eipä ole oloissa valittamista siis :)

<3 

Meressä seisovat tolpat on kalastajien pystyttämiä. Ne istuu tuolla seipäässä ja pyytää kalaa. 

En tiedä mihin vuorokauden aikaan tätä harrastetaan, kun nyt ei näkynyt ketään. 

Rapuja! Näillä kivillä hyppi myös outoja kaloja. Ne käytti eviä kuin jalkoja ja

 hyppivät kiveltä toiselle kunnes pääsivät veteen. 

Merenkäynti oli voimakas. Onneksi ravintolan edustalla oli laguuni missä pystyi uimaan suurilta aalloilta turvassa. Laguunin toisella puolella aallokossa uiskenteli isoja kilpikonnia. Rannalla oli paljon paikallisia jotka tuijotti kovasti valkoihoisia "alastomia naisia". Paikalliset naiset menevät uimaan vaatteet päällä, kun taas miehet ja lapset saavat olla tsimmareissa.  Pääsin kokeilemaan taas jotain uutta, kun sain lainata F:n snorklausmaskia. Snorklaus meni ihan hyvin (jos ei otetan huomioon sitä, että hörppäsin aika paljon suolavettä ja välillä unohdin hengittää), mutta ei ollut hirveästi nähtävää. Onnistuin näkemään kaksi kalaa. Istuin enemmän lopulta ravintolan terassilla aurinkotuolissa, kuin uiskentelin mikä saattoi olla kriittinne virhe. Nyt nimittäin olen aikaslailla punaiseksi palanut. Varsinkin vasemmalta puolelta. Levitin kyllä aurinkorasvaa, mutta sekään ei pelastanut ihoani. Ainoa mihin en laittanut aluksi yhtään rasvaa oli jalat, koska "mun jalat ei ikinä rusketu". Kappas, paloi polvet!

Lupasin kirjoittaa kodinhoitajattaren juoruista, mutta niitä saatte vielä odottaa, koska nyt on pakko oikaista unille. Heipat!