Tämä teksti on kirjoitettu 30.1.
Matkani alkoi siis Helsinki-Vantaan kentältä. Olin pukenut päälle pelkästään kesämekon, legginssit ja villaneuleen. Jalassa oli viime kesänäkin palvelleet valkoiset ballerinat. Niin ja reilun kokoinen huivi oli lämmittämässä. Asu kokonaisuus ei ollut ehkä tyylikkäimmästä päästä, mutta varauduin jo alusta alkaen Sri Lankan helteeseen. Talvitakin ja töppöset jätin autoon. Minut kentälle heittäneet Saimi ja Laura toivottavasti ovat pistäneet ainakin takin talteen. Asuvalinnastani jouduin kärsimään ensimmäisellä lennolla. Lento Tukholman Arlandalle tapahtui pienellä potkurikoneella, missä ilmastointi ei ollut erityisen lämpimällä ja erityisesti jalat paleltui. Vasta tunnin venyttelyn jälkeen Arlandalla alkoi tunto palautua varpaisiin.
Vähän jännittää...
Kuskit <3
Arlanda
Pisin vaihtoväli oli juurikin tuolla Arlandan päässä, noin 5 tuntia. Aika ei tosin tuntunut niin pitkältä, koska olin siellä niin jäässä ja pihalla. Helsingissä minulle sanottiin, ettei Arlandalla tarvitse enää tsekata sisään vaan bordingpassin saan kun etsin transfer-tiskin. Mitään tämmöistä tiskiä ei tietenkään löytynyt. Kyselin aikani kentän henkilökunnalta ja kaikki sanoivat, että ei auta muu kuin tsekata uudelleen sisään.
Kun tsekkasin itseni Dohan ja Colombon lennolle sain ensikosketukseni loppureissun lentoyhtiöön Qatar Airwaysiin. Stuerteilla ja emännillä on päästä varpaisiin niin viimeisen päälle uniformut ja hymyt että! On asuun mätsäävät lakit, hiusdonitsit ja laukut!
Arlanda oli Helsinki-Vantaaseen verrattuna mielestäni hyvin samanlainen. Miinukset lähtee vain wc-tilojen vähyydestä ja epäsiisteydestä JA siitä, ettei siellä ollut avuliasta henkilökuntaa näköpiirissä/ helposti tavoitettavissa, kun meni sormi suuhun. Mukavinta oli istuskelu rauhallisessa lähtöaulan baarissa. Nojailin jämäkkään nahkatuoliin ja siemailin ylihinnoiteltua Coronaa. Katselin aurinkoiselle kentälle kun koneita laskeutui ja nousi.
Dohassa
Dohan vartijasetä ei tykännyt kun nappasin tämän kuvan. Hups.
Arlanda oli Helsinki-Vantaaseen verrattuna mielestäni hyvin samanlainen. Miinukset lähtee vain wc-tilojen vähyydestä ja epäsiisteydestä JA siitä, ettei siellä ollut avuliasta henkilökuntaa näköpiirissä/ helposti tavoitettavissa, kun meni sormi suuhun. Mukavinta oli istuskelu rauhallisessa lähtöaulan baarissa. Nojailin jämäkkään nahkatuoliin ja siemailin ylihinnoiteltua Coronaa. Katselin aurinkoiselle kentälle kun koneita laskeutui ja nousi.
Lento Tukholmasta Qatariin Dohan kentälle ja sieltä Colomboon menivät siis Qatar Airwaysin siivellä. Voin lämpimästi suositella tätä lentoyhtiötä. Tosiaan se henkilökunta oli sangen tyylikästä porukkaa, koneet siistejä, hyvä tarjonta viihdettä, ruoka maittoi, tarjoilu pelasi... Lentoyhtiö mainostaa sivuillaan taivaan leveimpiä penkkejä. Itse en kyllä todennut niitä erikoisemmaksi kuin muiden yhtiöiden penkit. Ykkösluokassa näytti penkeissä olevan leveyttä vaikka miten isoille pyllyille. Dohan lennolla minun vieressä käytävän toisella puolella istui ihan Mikael Blomqvistin näköinen äijä. Siis sen Millenium näyttelijän. Ja se veti kavereidensa kanssa pullo tolkulla ilmaisia viinaksia. Itsehän tyydyin ihan vain kahteen pieneen punkkupulloon. Nekin oli liikaa, kun seuraavalla lennolla oli ihan kuva ja nääntynyt olo. Paras hetki lennolta oli auringon lasku. Horisontti oli ihan verenpunaisena ja minä ihailin sitä punaviinin kera kuunnellen Bob Marleyn Exodusta. (Oikeesti hyvä lentoyhtiö kun löytyy tällaista soittolistalta!) Lentoemännät puhuttelevat naisia sanalla madam.( edit. 2.2. Se tuntui hassulta, mutta ei enää sillä täällä Sri Lankassa on sama juttu. Esim. palvelusväki puhuu F:stä pelkästään nimellä madam. Jos puhun heille hänestä oikealla nimellä, näillä ei ole mitään käsitystä ketä tarkoitan.)
Myös auringon nousu oli upea näky Sri Lankaa lähestyessä. Ja satumaista sattumaa: lentokoneen radiokanavalta soi ihanan ihana Island in the sun Weezeriltä, kun kone laskeutui Sri Lankalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti