kirjoitettu 31.1.
Päiväni alkoi kyllä ihan mukavasti. Ei väsyttänyt, oli lämmin, aamiainen oli ihana (sitä aitoa Ceylonin teetä, tuoreita hedelmiä, jogurttia ja puuroa), mutta sitten meni hurjaksi. Oli minun aikani opetella ajamaan maassa maan tavalla. F toki istui vieressä koko ajan neuvomassa. Auto oli automaatti mitä aluksi vierastin koska vaihteisiin olen tottunut. Nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että automaatti on täällä ehdoton ykkönen. Sen verran äkkinäisiä tilanteita tuolla liikenteessä tapahtuu, että auton sammuminen risteyksissä ei olisi cool. Arvatkaapa kuinka monta kertaa minä tööttäsin? Vain kolmesti ja yksi niistäkin kerroista oli ihan vain kokeilun ilosta. Muut tööttäilee jatkuvasti, mutta multa ei vielä irtoa. Entä jos tapa tarttuu Suomeen asti? Niin ja arvatkaa kuinka montaa kertaa laitoin pyyhkijät päälle, kun piti laittaa vilkku!? En laskenut, mutta joka kerta tuli hyvin tyhmä olo. Pitänee istua vasemman käden päällä ettei se enää puutu ajamiseen. Muutamia läheltä piti -tilanteita sattui ja F kauhistui "What are you doing???!!". Kaistojen rajoja ei täällä noudateta, vaan ajetaan siitä välistä mistä mahdutaan. Paitsi minä joka yritän kiltisti ajaa "kaistalla". Pari kertaa olin jäädä muiden autojen puristuksiin ja rutata auton. Bussit on täällä teiden kauhuja ja ne tuuppaa eteen hyvin kylmästi. Meinasin myös kolhia autoja ja ihmisiä sen takia, että en osaa vielä seurata auton vasenta puolta ja hahmottaa sen puolen etäisyyksiä. Reeniä, reeniä. Täällä ei myöskään välitetä tielle pyrkivistä autoista ja sopivaan rakoa päästä sekaan saa odotella pitkään. Sitten onkin tehtävä niinkuin F sanoo: "Push in!" Eli sitä vaan tuupataan johonkin väliin ja toivotaan ettei kolise. Ihan oikeasti, tuo liikenne on hullua. Minulla ei ole enää yhtään pahaa sanottavaa suomalaisista munapääkuskeista, koska ne ei ole mitään verrattuna tähän.
Kun poika oli haettu kotiin koulusta olin niin valtavan helpottunut siitä, että päivän ajot oli ajettu. Vaihdoin bikineihin ja menin istumaan uima-altaaseen tunteita viilentämään.
Huomenna alkaa virallisesti mun duuni aupairina. Tämä tarkoittaa sitä, että F aloittaa normaalin rytminsä töissä ja minä teen parhaani S:n hyvinvoinniksi. Aamulla katson että S syö edes jotain vaikka nirso onkin ja teen hänelle eväät kouluun. Vien S:n kouluun ja haen iltapäivällä pois. Tarjoan välipalaa ja that's it. Nuo on ne päivän perusjutut, mutta toki välillä muutakin. Mm. huomenna minä teen illallisen, koska F kestitsee liikevieraita kaupungilla. Maanantaina vien kissat rokotettavaksi ja pallien poistoon. Kaveriparat. Huomenna minulla vielä onneksi on apua liikenteessä. F:n kuljettaja Kumar tulee mukaani S:n koulumatkoille siltä varalta, että tarvitsen tsemppiä, kartanlukijaa tai muuten vaan apua.
Nyt siemailen tässä Carlsberg-olutta, joka toivottavasti tuo unen silmään piakkoin. Onhan tämän tädin noustava ajoissa tehtäviinsä! Iltaoluen seuraksi otan tänään ostamani SriLankan oppaan. N. kahden viikon kuluttua S ja F lähtevät laskettelumatkalle Italiaan. Toiset ne lentää lunta karkuun ja toiset sen luokse... Mutta siis, olen sitten puolitoista viikkoa täällä yksinään. Sen takia F kehotti ostamaan tänään opaskirjan, jotta löydän sopivaa ohjelmaa loman ajaksi. Minulla on auto käytössä, joten etelän seikkailut kutsuu. Minulle selvisi eilen surukseni, ettei täällä Colombossa ole uimiseen sopivia rantoja. Etelässä niitä on ja niistä kun olen niin loputtomiin haaveillut, reissu on tehtävä. On tääkin kun etelässäkin pitää lähteä etelään! Pari viikkoa aikaa hioa kuljettajan taitoja ja ottaa liikennehelvetti haltuun. Aika hassua muuten, monissa ellei kaikissa turistioppaissa neuvotaan vuokraamaan auto kuljettajan kera, koska tiet ovat niin huonokuntoisia ja liikenne villi. Aupairille tätä luksusta ei suoda, mutta vähänkö olen super jos tästä selviän. And I shall grow a pair of balls!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti