Suomessa taas 2

Tarina kotimatkasta jatkuu...


Myöhään lauantaina olin saanut tavarani kasaan. Oli aika heittää hyvästit Sri Lankan kodille. Otettiin Kumarin kanssa muutamat valokuvat ennen kuin lähdin ja lupasin postittaa hänelle niitä Suomesta.

Kumari ja vartija.

Kuljettaja tuli hakemaan minut toiveestani hieman alkuperäistä suunnitelmaa aikaisemmin, koska halusin käydä juomassa vielä viimeisen tuopin In on the Green-pubissa ennen kentälle lähtöä. Kuskiksi pyysin Kumaren, koska silloin kun saavuin maahan hän haki minut kentältä. Kun hän kuskaa minut pois "ympyrä sulkeutuu".

Pubiin tuli muutamia kavereita tuoppeja kilistelemään. Itkut sain pidettyä sisällä, koska olinhan jo vollottanut koko päivän pakatessa. Se suorastaan kiellettiin :D "Don't you dare start crying!", sanoi O, kun alkoi alahuuli väpättää. Surullista oli silti. Sain läksärilahjaksi pupun ja käsilaukun. Ahdistuneena katselin kelloa joka tuntui juoksevan minuutteja eteenpäin. Lopulta kiipesin pupu kainalossa maasturin takapenkille kuin pikkutyttö ja vilkutin pubin edessä seisoskeleville kavereilleni. Oli aika lähteä lentokentälle.

Lahjapupu kassissa kohti kotimaata. Matkakaveri herätti hilpeyttä turvatarkastuksissa.

Lennot meni varsin mukavasti. Olin todella väsynyt, koska unet edellisten vuorokausien jäljiltä olivat vähäiset. Meni siis lähinnä pilkkiessä matkustaminen. Ei malttanut edes leffoja katsella kun silmät painuivat väkisin kiinni. Onneksi viihdevalikoimista löytyi myös runsaasti musiikkia minkä tahtiin kuorsata. Kanssa matkustajat varmaan ajatteli, että kärsin lentopelosta, kun aina itkeä tihrustin nenäliinaani koneen noustessa ja laskiessa. Ne nyt vaan sattui olemaan sellaisia hetkiä jolloin tämä kotiin paluu ja Sri Lankan taakse jättäminen tuntui voimakkaana ja surullisena. Milloin minusta tuli tämmöinen itkupilli?!

Arlandan lentokentällä viimeistä lentoa odottaessa tuntui, kuin olisi jo Suomessa. Hajut ja maut olivat tuttuja. Ihmiset näyttivät tutuilta ja puhuivat tuttua kieltä. Kukaan ei enää kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Olin taas vain yksi valkoinen muiden joukossa.

Helsinki-Vantaalla odotteli kyyti kohti Mikkeliä. Ihanat kaverit olivat varanneet olutta matkajuomaksi, niin pääsi samantien orientoitumaan suomalaiseen elämän menoon :) Mikkelissä pääsin tietysti ensimmäiseksi vakkaribaariin moikkaamaan tuttuja ja maistelemaan viinaksia. Väsytti kovasti, mutta kyllähän kavereita pitkästä aikaa jaksoi katsella :D

Hyvästi paratiisi ja hei taas vanhat tutut kotikulmat!

Suomessa taas

Terveiset lempikuppilani kulmapöydästä! Vihdoinkin on sopiva hetki kirjoittaa viimeisestä illastani Sri Lankassa ja kotimatkasta.


Perjantaita vietettiin siis läksäriteemalla. Mitään varsinaisia juhlia ei ollut, mutta kuitenkin... Ensin menin Galle Face hotellin terassille. Se on Colombon suosituin paikka auringonlaskun ihailuun. Nyt ei valitettavasti sää ollut suosiollinen ja pilvet peittivät shown. Mukavasti silti merituuli tuiversi tukassa ja palmut huojuivat ympärillä... kyllä siellä kelpasi drinksua ottaa. Istuttiin isolla porukalla ja höpistiin lastenhoidosta (uskomatonta, että minullakin on jotain annettavaa tähän keskusteluaiheeseen), Colombon työllisyystilanteesta, edellisillan juoruista.... kaikenlaista.
Terassilta siirryin toisten kavereiden seuraan Breeze Bariin. Pomokin oli siellä, mutta enemmän oltiin omissa porukoissamme. Syötiin vähän snäksejä ja hassuteltiin. Viimeistä kertaa sain nautiskella tuon ihanan allasbaarin rennosta tunnelmasta ja hyvästä tarjoilusta.
Lyhyen Breeze-visiitin jälkeen palasin Galle Face hotellille, mutta tällä kertaa In on the Green-pubin puolelle, minne muu seurue olikin jo siirtynyt oluen äärelle. Pääsin siinä itsekin hörppimään keskiviikkona voitettuja visailuoluita. Pubissa oli oikein riemukas meininki. Livemusiikki saa ihmisiin aina vipinää vaikka nämä muusikot soittaakin aina samat biisit joka ilta.

Kaverit yllättivät minut pubissa hienosti. Sam joka siellä sinä iltana lauloi ja soitti kitaraa kuulutti mikrofoniin, että meillä on täällä Sannan läksärit menossa. Sitten se omisti minulle parit biisit siinä ja kaverit nostivat baarin piilosta minulle täytekakun eteen. Tosin siinä kakussa lukin "Happy birthday!", mutta ehkä se oli ainoa mitä hotellin valikoimasta siihen hätään löytyi :D Nam, oli hyvää! Ja oli ihana yllätys, kikattelin kuin pikkutyttö, että ei voi olla totta miten ihania tyyppejä! Vaikka ollaan tunnettu hyvin vähän aikaa ja silti minulle ollaan näin kivoja!

In on the Greenissä tuli vietettyä piitkä tovi oluiden ja yhteislaulun (huudon?) merkeissä. Pubista lähdettiin sitten clubbailemaan. Tanssin ihan hikipäissäni, kirjaimellisesti viimeistä päivää/iltaa aamuun asti. Jalkoja pakotti ja hiestä märät vaatteet oli kuvottavat, mutta oli vaan pakko saada tanssia. Clubi sulki joskus kuuden aikaan aamulla. Meidän porukalla oli vielä virtaa, niin mentiinpä sitten jatkoille Galle Face hotelliin :D Hotellilla juhlittiin vielä pari tuntia ja sitten pitikin lähteä kotia kohti kun aurinko nousi häiritsemään menoa... Kivoja muistoja jäi viimeisestä juhlaillasta Sri Lankassa. Missään vaiheessa en ollut liian tuiterissa niin muistaakin kaiken :)


Lauantaipäivä olikin sitten haikeuden haikeus. Talo tuntui tyhjältä, koska S oli jo lähtenyt reissuun. Pelkästään minä ja F talossa. Löhöiltiin pienessä krapulassa tv-huoneen sohvilla ja katsottiin elokuvia. Tilattiin epäterveellistä ruokaa ja naureskeltiin kaikkia kommelluksia mitä näihin neljään kuukauteen on ehtinyt mahtua.
Pakkaaminen oli yhtä kidutusta. Pelkästään se tavaroiden karsiminen ja änkeminen matkalaukkuun oli jo työlästä. Sitten tietysti saattoi vähän pistää itkettämäänkin "oman huoneen" tyhjentäminen ja hyvästeleminen. Kumari tuli välillä katsomaan minun pakkaamistani ja sitten itkeä vollotettiin yhdessä :D Illalla F meni nukkumaan, koska hänen lentonsa olisi vasta aamulla. Minun lento oli yöllä, joten jäin valvomaan. Epäilin, että F ei ainakaan ala hyvästeissä itkemään, mutta väärässä olin. Itkettiin ja halattiin ja F lupasi, että saan milloin tahansa mennä kyläilemään mikäli Sri Lankaan päätän vielä palata.

Niisk.

Itku pitkästä ilosta

 ...pieni ja hento ote...

 Käytiin S:n kanssa viime viikolla galleriassa. Oli aika kuppanen paikka. Siellä haisi pahalle, ei opastusta, vain yhdessä salissa maalauksia. Hienojahan ne teokset olivat kyllä, mutta olisi ollut kiva saada joku niitä esittelemään. Tulipahan käytyä.

Kauhukakara S <3

Keskiviikkona mentiin viimeiselle ravintolailliselle F:n, F:n isän ja S:n kanssa juhlistamaan minun "työn" päättymistä ja S:n kesäloman alkua. Sain valita ravintolan ja pyysin sitten päästä Cinnamon Grand hotellin Lagoon-ravintolaan. Koko hotelli itsessään on upea paikka ja niinpä oli ravintolakin. Sitä ympäröi "laguuni" missä ui isoja karppeja ja tilat oli hyvällä maulla sisustettu. Valitsin Lagoonin koska halusin päästä syömään herkullista kalaa ja tämä on yksi kaupungin parhaista merenantimia tarjoava ravintola. Mutta voi, voi mihin tilanteeseen itseni laitoinkaan :D Minä kun en ole innokas merenmönkijöiden syöjä, varsinkaan jos ne tarjoillaan raakana tahi kylmänä... Meidän alkupalana oli kylmä seafood mix ja sushia. Vetäisinpä siinä alkuunsa ensimmäistä kertaa ikinä oisterin. Hrrrr.... vieläkin tulee kylmät väreet kun muistelen "elämystä". Tuli vain mieleen eräs jakso Sinkkuelämää sarjasta :'D Oisterin maku oli mieto mutta epämiellyttävä ja se koostumus... voi miksi pureskelin enkä antanut mennä alas vaan! Lisäksi siinä tuli "nautiskeltua" katkarapuja, hummeria, rapua, raakaa kalaa...  Vaikka hetkittäin tuntui, että olen mukana Pelkokertoimen kuvauksissa, olen silti hemmetin ylpeä itsestäni, että pystyin kaikkea syömään ykäämättä. Näin sitä opitaan pitämään uusista mauista! Tosin saattaa hetki vierähtää, ennen kuin tämä tyttö illastaa viiden tähden hotellissa edessään oistereita ja hummeria. Tämmöinen luksus on ohi kun jalka koskettaa Suomen maata.

Lagoonin pääruoka oli niiiiiin hyvää! Valittiin kaikki erilaiset annokset mitä yhdessä syötiin. Kala oli tuoreinta mahdollisinta ja pääsi itse valitsemaan minkä kalasen lautaselleen haluaa. Osa annoksista oli hyvin tulisia, mutta ei pystynyt lopettamaan ahmimista kun oli niin hyvää. Ja takaraivossa tietysti ajatus, että nyt tyttö syöt ja nautit kun voit :D Jälkiruokaa kysyttäessä ehdotin tietysti drinksuja Breeze Barin puolella kakkujen sijaan, niin kuin kunnon alkkiksen kuuluu. Ruuan sulattelu meni mukavasti Singapore Slingiä naatiskellen.

Illallisella F ojensi minulle aivan ihanan lahjan. Hän oli teettänyt minulle hopeisen nimikorun, sinhalaksi tietenkin. Aivan ihana!! Olin ihan pökerryksissä tästä yllätyksestä. Niin paljon kun minulle on täällä jo annettu ja suotu ja nyt vielä tämä... wau.

Jälkkäridrinksujen jälkeen minä jatkoin iltaani pubivisassa. Valitettavan pienellä joukkueella kisailtiin, kun osa oli joutunut peruuttamaan tulonsa. Onneksi oltiin (muut oli) kuitenkin tarpeeksi fiksuja ja saavutettiin kolmas sija. Sillä voitimme kaksi kannua olutta! Oltiin myös niin fiksuja, ettei juotu oluita keskiviikkona vaan ne on säästetty tähän iltaan.

Eilen torstaina vein S:n viimeistä kertaa kouluun. Siinä vaiheessa kun S sanoi heipat ja sulki auton oven, tajusin että tosiaan, viimeinen kerta. Tuli niin haikea olo, että itkeä vollotin koko ajomatkan koululta kotiin. On siinä ollut muilla autoilijoilla ihmettelemistä. En minä tosin välitä mitä muut ajattelee. Minusta on tullut Sri Lankassa suuri autolaulannan harrastaja. Ihan sama kuka näkee, minä olen täällä aina hoilannut radion kanssa kilpaa. Niin eipä sen väliä, jos minut nähdään ratin takana myös itkemässä.

Koulun jälkeen vein S:n shoppailemaan tuliaislahjoja, koska hänkin on palaamassa Eurooppaan kesäksi. Kun tultiin kaupasta ulos S yhtäkkiä halasi minua kovasti ja sanoi, ettei halua minun lähtevän täältä pois. Awwww <3

 Shoppailureissulla löysin siskon pojalle t-paidan. Huumoria.

Illalla jouduin jättäämään S:lle viimeiset hyvästit, koska hän lähti jo viime yönä matkaan. S pyysi, että tulisin vielä joskus kyläilemään Sri Lankassa ja minä lupasin ainakin yrittää. :') Niisk!

Tänään pitäisi sitten viettää jäähyväisiltaa kavereiden kanssa. Ensin Galle Face hotelliin ihailemaan auringonlaskua drinksujen kera, sitten pomon kanssa kilistelemään Breeze baariin, sitten In on the Greeniin juomaan voittokaljat ja ja ja... sitten en tiedä mitä tapahtuu. Toivottavasti kuitenkin luvassa ikimuistoinen ilta ihaninen ihmisten ympäröimänä. Täytyy pakata laukkuun nessupaketti, koska itkuilta ei varmaan tänään(kään) pääse välttymään.


THIS IS FOR ALL MY LOVELY FRIENDS!!!


Hyvää perjantaita <3

I won't let the sun go down on me...

Enää kolme kokonaista päivää jäljellä!

Voi miten nopeasti aika täällä kiitää. Kohta olen kotimatkalla! Matkanteko ei niin huvita, mutta malttamattomana odotan Suomeen palaamista ja Mikkelin tuttujen maisemien näkemistä. Kaverit, rakkaat, tutut ja tuntemattomat; mää tulen kotiin!


Sitä ennen ehtii vielä parit stoorit Sri Lankasta jakaa. (Tämän postauksen kaikki kuvat ovat helmikuulta.)

- Tänään pomo antoi minulle tehtäväksi napata kiinni kulkukissa, joka on majoittunut taloomme. Käski hoitaa sen eläinlääkärille lopetettavaksi, tai minne vaan kunhan ei palaa taloon enää. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensinnäkin se kissa pelkää ihmisiä ja sen lähelle on hyvin vaikea päästä. Se on myöskin paksuna ja jos me ei saada sitä kiinni, se luultavasti pyöräyttää ne pennut tänne. Täällä talossa asustavat omat kissat, Spot ja Tiger, eivät helpota tehtävää. Yritin virittää ansan laittamalla ruokaa kuljetuskoppaan ja odotella, että kissa menisi sinne. Noh, meidän omat kissat meni ahmimaan ne ruuat tietysti... Jotenkin tästä mirristä pitäisi nyt ennen lähtöä kuitenkin päästä eroon. En haluaisi sitä hengiltä päästää. Reppanastahan on tulossa äiti.

- Viime viikonloppuna pidin pienet kemut kavereilleni, kun pomo lähti poikansa kanssa rantsulomalle. Tehtiin valtavat määrät ruokaa. Kaikki toi juomia... Sitten vaan popitettiin musiikkia täysillä ja löhöttiin terassin sohvilla ja uima-altaassa. Oli aivan mahdottoman mukava ilta. Vaikka ne ei vielä jäähyväiset kavereille olleetkaan, tuntui siltä että tämä illanvietto oli juuri oikea tapa kiittää näitä ihmisiä siitä, että ovat olleet niin hyviä minulle.
Tunnen olevani aika onnekas kaikista niistä hyvistä tyypeistä joita olen täällä tavannut. Vaikka varsinaisen "kaveripiirin" muodostaminen täällä kesti valitettavan pitkään, nyt kun sellainen on syntynyt olen hyvin iloinen. Valkoihoisena ulkomaalaisena täällä on jatkuva riski tulla hyväksikäytetyksi, huijatuksi... Niitä ei niin ihania-tyyppejä on tullut vastaan myös. Minulle on varsinkin tuottanut ongelmaa, kun olen tottunut ajattelemaan, että kaikki ihmiset ovat kilttejä ja hyviä. Juttelen mielelläni kaikille ihmisille ja yritän olla kiltti. Ja sitten kun huomaat, että joku jonka olet ajatellut olevan mukava tyyppi yrittääkin käyttää sinua hyväkseen. Murrrr!!
Onneksi minä olen onnistunut löytämään luottamuksen arvoisia ystäviä niin srilankalaisista, kuin ulkomaalaisistakin täällä. Sellaisia ystäviä joille voin kertoa, kun työt vituttaa. Ystäviä jotka lähtevät tuopille ja tanssimaan. Ystäviä jotka tulevat varoittamaan, kun erehdyn vääränlaisen seuran juttusille. Ystäviä jotka huolehtivat silloinkin, kun ei ole huolia. Mikäpä lämmittäisi mieltä enemmän?!

- Kaverit ovat yrittäneet taivutella minua, että siirtäisin lentoani edes viikolla ja jäisin vielä tänne lomailemaan. Nauttimaan vapaasta ajasta. He kovasti ehdottelevat minulle myös erilaisia työskentelymahdollisuuksia, ettei minun tarvitsisi lähteä ollenkaan :D Herttaisia! Kyllä se nyt vaan kuitenkin on minun aikani palata pohjolaan. Jos ei lähde elämä luonnistumaan Suomessa, harkitaan sitä Sri Lankaan paluuta sitten. Muutama rakas ihminen Suomessa saattaisi vähän ärähtää, jos nyt ilmoittaisin "Hei, emmää tuukkaan vielä takasin.".

- Srilankalaisten suosikkisanoja:

Superb! - Ihan sama mikä on siistiä ja ihanaa; sano: SUPERB!

Babe, darling ja honey - Vaikka olisit vasta tavannut ihmisen, vaikka olisi samaa sukupuolta... ihmiset
                                      kutsuvat toisiaan hellittelynimillä :D Toisinaan aika kiusallista.

lol, lmao - Näitä viljellään raivostuttavan paljon, kuten myös muita hölmöjä lyhenteitä
                 (kuten sanasta mate- m8), on vissiin tosi coolia.

Hari - Ok. Ja seitä saa toistella ihan reilusti että menee viesti perille. "Hari, hari, hari, hari!!!"

Machan - Joka paikassa ja kenelle vain, tarkoittaa kaveria. Jos huutaa "Hey machan!" se on kuin vastine
                 englanninkielen "Hey dude!" kutsulle.

Ayo! - (en ole ihan varma kirjoitusasusta) on sana jota viljellään joka väliin myös.
            Tarkoituksia muunmuassa : voi hitto, ei voi olla totta. Sopii hyvin yhteen machanin kanssa: "Ayo  
            machan!" Huudan sitä jatkuvasti ratin takaa, kun ihmiset törttöilee liikenteessä. 'Ayo' voi olla
            negatiivinen, positiivinen, kysyvä... riippuen missä tilanteessa sitä käytetään ja miten se lausutaan.

Suosikkisanonta:

What to do?!

**************************************************

Tänään pääsen illastamaan erittäin hienoon ravintolaan! Luvassa jäähyväisillallinen F:n ja pojan kanssa. Haikea tunnelma jo nyt. Kaikesta hampaiden kiristelystä ja totutteluvaikeuksista huolimatta, minä olen kasvanut pitämään näistä ihmisistä. S:ää ja hänen vilkkaita juttujaan minun tulee vielä ikävä. F:n kanssa emme jaa samanlaista maailmankatsomusta, mutta arvostan häntä suuresti ja olen ikuisesti kiitollinen näistä kokemuksista mitä tämän työn kautta (eli hänen ansiostaan) olen täällä saanut elää.

Illallisen jälkeen lisää haikeutta ja toivottavasti myös hauskuutta, kun menen viimeistä kertaa pubivisaan kavereiden kanssa. Visan vetäjä sanoi järjestävänsä jotain minulle lähdön kunniaksi... jännityksellä odotan mitä se mahtaa tarkoittaa :D Ilmainen olut? Kokonainen kierros Suomi-kysymyksiä?



Kaikkea hyvää teille tyypit! Lupaan vielä parit kirjoitukset heittää pakkailun lomassa tänne :)

Vinkkejä Sri Lankaan matkaaville

- Pakkaa rantavaatteiden lisäksi jotain soveliasta ja riittävän peittävää, koska haluat varmasti ainakin kerran vierailla jossakin saaren lukuisista temppeleistä.

- Varo erityisesti isommissa kaupungeissa seuraan heittäytyviä miehiä. Varsinkin jos he alkavat suositella jalokivinäyttelyä, se on suora merkki siitä että nyt "apinaa koijataan".

- Tingi majoituksen hinnasta! Sesongin ollessa huipussaan hintoja on vaikeampi saada alas, mutta kokeilla voi aina!

- Itärannikko, se kannattaa! Upeita pitkiä rantoja toistaiseksi suurista hotelleista vapaana. Villi upea luonto! Edullista!

- Helpoin tapa matkata saaren kohteiden välillä on kuljettajan ja auton vuokraus. Bussit kulkee myös, mutta ne on normaalisti ääriään myöten täynnä. Junalla en ole kulkenut, mutta moni sitä suosittelee erityisesti upeiden maisemien takia. Jos kantti kestää, voit vuokrata auton/mopon/tuktukin ja ajaa itse minne haluat. Muista hankkia kansainvälinen ajokortti ennen matkaa.

- Tee tuttavuutta paikallisten kanssa. Opit ymmärtämään tätä maata paremmin, kun opit tuntemaan sen ihmisiä.

- Sisällissota ja vuoden 2004 tsunami ovat hieman arkoja puheenaiheita ja niitä ei ihan missä tahansa kannata nostaa esiin. Jos kuitenkin pääsee paikallisten kanssa keskusteluissa pintaa syvemmälle, saa kuulla uskomattomia tarinoita ja oppii ymmärtämään näiden ihmisten taustaa enemmän. Srilankalaiset ovat sitkeä ja suuri kansa pienessä maassa!

- Nainen: pakkaa omat tampoonit ja siteet mukaan. Täällä myytävät versiot on aika kehnoja.
- Nainen: Sri Lanka on turvallinen maa matkustaa yksin, mutta hieman varovainen kannattaa silti olla. Paikalliset miehet saattavat ymmärtää ystävälliset eleet flittinä ja muuttua hetkessä hyvin päällekäyviksi. Mielikuvituspoikaystävän kehittäminen tai "kihlasormuksen" käyttö lienee ihan hyviä taktiikoita olla rauhassa.

- Älä lue opaskirjaa kuin raamattua. Sri Lanka on jatkuvan kehityksen alla ja jotkut asiat matkailun kannalta muuttuvat täällä nopeasti. Kirjoista löytyy hyviä vinkkejä, mutta toisinaan parhaat majoitukset ja ravintolat löytyy kun lähtee ominpäin hortoilemaan. Ei myöskään tarvitse potea huonoa omaatuntoa vaikka ei niitä kaikkia oppaan suosittelemia nähtävyyksiä kierräkään. Jokaisen matka on henkilökohtainen ja oman näköinen.
     - Erityisesti Colombon osalta opaskirjojen ravintolavinkit ja baariluettelot sisältävät vanhentunutta tietoa.  
       Paikallisista marketeista voi ostaa Colombon kuukausittain julkaistavia cityoppaita. Niistä löytyy  
       ajankotaisempaa tietoa uusista ravintoloista, kaupoista ja tapahtumista. Välistä saattaa löytyä myös
       Colombon kartta mihin kaikki tärkeät paikat on merkitty.

- Varaudu hyttysiin, niitä riittää ja ne iskevät salakavalasti kuin pienet ninjat! Täällä myytävä citronella tuoksuu aavistuksen paremmalta kuin suomalainen Off. Ainakin omaan nenään.

- Matkalaisia varoitetaan sairauksista kuten malariasta ja denguesta ja varmastikin ihan syystä. Malarialääkitys Sri Lankaan on tällä hetkellä tarpeeton. Sitä suositellaan vain tietyille alueille. Denguen uhka on suurempi, mutta siihen taas ei ole vastalääkitystä olemassa. Paras keino välttää ikävät kuumetaudit, on läträtä hyttysmyrkkyjen kanssa riittävän usein. Itsellä on päässyt jatkuvasti unohtumaan ja siksi palaan täältä kotiin todella rumien arpien kera. Taudit sentään jäi sairastamatta. Vatsavaivoja täällä on odotettavissa herkemmille, koska ruoka on hyvin mausteista. Itsellä vatsa on toiminut kiitettävästi koko reissun ajan, eikä mitään tapporipulia ole tarvinnut kärsiä. Vaikka pakkasin mukaan pari putelia käsidesiä, ne on jäänyt käyttämättä kokonaan. Kannattaa välttää hanaveden nauttimista mahdollisimman pitkälle (huom. jääpalat) ja luottaa aisteihinsa.

Omat reissut:

Vielä jäi paljon pikkuisesta Sri Lankasta näkemättä!

- Ota vastaan ja anna oikealla kädellä. Täällä oikean käden katsotaan olevan puhdas ja vasemman likainen. Oikealla kädellä syödään ja vasemmalla pyyhitään takapuoli :)

- Ulkonäön kommentointi, se tuli itselle aika yllätyksenä täällä. Siihenkin voi ilmeisesti tottua. Jos sinulla on finni poskessa tai läski maha, paikalliset eivät epäröi siitä huomauttaa. Onneksi he myös muistavat kertoa jos sinulla on kivat vaatteet tai näytät kauniilta :D Kun et ota itseäsi liian vakavasti, kommenteilla ei ole väliä. Kyse ei kuitenkaan ole samanlaisesta kritisoinnista, kuin mitä se Suomessa saattaa ikävimmillään olla.

- Srilankalaiset tykkäävät antaa ja saada lahjoja. Jos täällä on viihtymässä pidempään, ehkäpä Suomesta voisi ottaa mukaan jotain pieniä lahjoja? Voi sitten ihmisiä ilahduttaa, jos sattuu tulemaan kutsu vaikkapa synttäreille.

- Sri Lankassa ympäristön suojelu on vielä lapsenkengissä. Välillä tekee ihan pahaa katsoa miten roskat lentelevät ihmisten käsistä minne sattuu ja rannoilla lojuu pulloja ja muuta muoviroskaa. Roskiksia rannoilla ja katukuvassa ei juurikaan näy. Valveutunut matkaaja kuitenkin huolehtii omat roskansa (ja ehkä vähän muidenkin) niille kuuluvaan paikkaan ja näin näyttää esimerkkiä muillekin.

- Mikäli on viettämässä aikaansa kaupunkialueilla, kannattaa pakata matkalaukkuun jotain rantavaatetusta asiallisempaa. Paikalliset pukeutuvat todella hyvin kun he lähtevät illanviettoon. Ei ole kiva tuntea itseänsä alipukeutuneeksi! TOSIN, täällähän riittää vaatekaupoissa mistä valita, jos shoppailu kiinnostaa.

- Sri Lanka on hyvä paikka vaateostoksille. Katso kuitenkin mitä ostat. Laatu ei ole aina kehuttavaa. Isokokoisille ihmisille vaatetta on vaikeampi löytää. Paikalliset kun ovat aika pienikokoisia.


Semmoisia tuli mieleen nyt... päivitän listaa mikäli lisää tipsejä putkahtaa mieleen.