perjantai 23. maaliskuuta 2012

Jumalan lähettiläs ja astronautti

Au pair SanSanin mielessä tällä hetkellä...

- S:n kouluprojekti. Oppilaat tekevät esitelmät seikkailijoista ja esittäessään työnsä heidän tulee olla pukeutuneena aiheen mukaisesti. S päätti ottaa aiheeksi Neil Armstrongin ja nyt minun murheenani on huolehtia pojalle asu. Löydä nyt sitten jostain astronautin asu ensi torstaiksi... Itseasiassa löysin yhden, mutta olisi kidutusta vetää pojan päälle sellainen toppa-asu tässä helteessä. Kävin ostamassa valkoiset housut ja valkoisen t-paidan ja yritän niistä nyt väkertää jotain Nasa-henkistä vaatetusta. Vähän tuskastuttaa, mutta F vaan sanoo että "Sullahan pitäisi sitä luovuutta löytyä, eikö niin?!!" Saapi nähdä riittääkö mun luovuuden purkaus :D

Biitsille, pliis!


- Liikenne. Alan olla pelottavan tottunut siihen. "Väärällä" puolella ajaminen ei tunnu enää oudolta, enkä enää menetä hermojani niin herkästi tuolla sekasorrossa. Tööttäävät autot ottivat alussa kovasti pattiin, mutta siihenkin nähtävästi tottuu. Itse painan torvea vain jos siihen on oikeasti syytä. Monesti on kyllä ollut syytä! Monella kuskilla on ikävä tapa seilata kaistoilla puolelta toiselle miten sattuu (koska he etsivät sopivaa rakoa kiirehtiä eteenpäin) ja monta kertaa on meinannut tulla kylkitörmäyksiä niiden kanssa. Hyvä jos on hesarin verran jäänyt tilaa autojen väliin. Silloin kyllä huutaa meikäläisen torvi pohjassa ja sydän yrittää hypätä rinnasta ulos. Olen kehittänyt teorian, miksi srilankalaiset ajavat kuin mielipuolet! Yleisesti ottaen paikalliset toimivat kaikessa hitaasti (laiskasti jopa?), ja koska he ovat niin hitaita, he lähtevät liikenteeseen aina liian myöhään. Auton ratissa näistä tulee vaarallisesti ohittelevia kaistapäitä, kun he yrittävät ottaa tuhlattua aikaa kiinni. Ehkäpä auto on ainoa paikka jossa he kokevat kiirettä? Who knows. Täällä on muutamia liikennemerkkejä, jotka kertovat paikallisesta liikenteestä kuten "Pysy omalla kaistallasi!", "Älä tööttää tarpeettomasti!", "Puhelut ja tekstaaminen ajon aikana kielletty!", "Jos juot, älä aja!", "Noudata liikennevaloja!". Yhdessä kyltissä teksti on pelkästän sinhalaksi, mutta siinä on hymynaaman kuva, joten voisin veikata viestin kehoittavan rauhalliseen asenteeseen ajaessa. Tuosta  "Jos juot, älä aja!"-kyltistä tuli mieleen, että täällä on aika pelottavan rento asenne päihteissä ajeluun. Ainakin tämmöisen tiukkaan lainsäädäntöön tottuneen suomalaisen silmin. Itsellä on tiukka linja siinä, että rattiin en mene jos olen juonut. Välillä kun yksikin olut saattaa aiheuttaa hilpeän olon. Täällä näitä ei hirveästi kiinnosta, montako on tullut kumottua ennen ajamista. Alkoholi ei ole ainoa ongelma. Marin polttelu on paikallisten suosiossa myös... Tähän helpottavana lisäyksenä kuitenkin, että valtaosa Sri Lankan väestöstä ei juopottele uskonnollisista/elämänkatsomuksellisista syistä. Yksikin rattijuoppo on silti aina liikaa. Ikävä tapa viattomalle sivulliselle vaihtaa hiippakuntaa.


- "I think maybe God sent you here." Niin sanoi Kumari minulle tässä eräs päivä. Voiko kenellekään kauniimmin edes sanoa? Olen paljon tekemisissä paikallisten työntekijöiden kanssa täällä (kuljettajat, puutarhuri, vartija, sähkömies, Kumari, uima-altaan puhdistaja... jne.), koska minun tulee pitää silmällä heidän työntekoa talossa ja maksaa korvauksia. Harva osaa englantia, mutta he puhuvat Kumarille ja sitten Kumari tulee kertomaan minulle mitä he sanovat. He kiittelevät, että olen kuulemma kiltti, hyväsydäminen ja tasa-arvoinen. "Young madam is good!" he sanovat. Mitenkään en yritä näitä ihmisiä todellakaan mielistellä ja välillä tuntuu, että joudun sanomaan kovasti ennen kuin viesti menee perille. Mutta kohtelen heitä ihmisenä, saman arvoisena kuin ketä tahansa muutakin, enkä missään nimessä ajattelisi itseäni heidän yläpuolelle. Se pistää mietityttämään... jos he pitävät minua niin kilttinä ja "jumalan lähettämänä", miten muut näitä ihmisiä kohtelevat? Arvottomina orjina? Kumari valittelee usein, ettei hän halua työskennellä tässä talossa enää. Hän uhkaa lähteä sitten kun minä lähden Suomeen takaisin. "This house no good without you Sanna"


- Tänä viikonloppuna käväistään porukalla Hikkaduwassa, EHKÄ. F ehdotti, että mentäisiin tapaamaan sinne niitä kolmea miestä, jotka olivat meillä kylässä aikaisemmin. Passaa minulle. Pieni snorklaustauko etelän biitsillä olisi oikein tervetullut. Ehkä ehdin sitten käydä moikkaamassa myös Coral Reef Beach hotellin mukavaa henkilökuntaa. Perheen kanssa jos me siellä yövytään, pomo valitsee varmasti jonkun viiden tähden hotellin eikä homeista Coral Reefiä :D Jos ei lähdetä Hikkaduwaan, täytyy keksiä jotain kivaa täällä Colombossa.

Hyvää viikonloppua teille! Suomessa vaikuttaville onnittelut kevään saapumisesta. Toivottavasti aurinkoa riittää :)

3 kommenttia:

  1. Jotenkin ei vaan taida mahtua suomalaisen ajatusmaailmaan että edes palvelusväkeä vois pitää itseä huonompina ihmisinä. Tavallaan surullista ajatella, että heille normaali kohtelu (jota he ilmeisesti sun puolelta kokee) on heille aivan erikoislaatuisen hyvää, mutta silti ihanaa, että oot ees sä siellä olemassa niille hyvä :D

    Oon seurannu nyt hetken aikaa tätä sun blogia ja ehdottomasti seuraan sun au pair -vuoden loppuun asti! Tosi mielenkiintoinen ja blogi ja kirjotat hyvin sekä hyvistä että huonoista asioista.

    Pakko kysyä, että kuinka oot päätyny lähtemään tommoseen vähä erikoisempaan paikkaan? :)

    VastaaPoista
  2. Hih, tolle astronautille... S olisi varmaan mielissään, jos sä työntäisit sille Michelin-asun päälle... :)

    Mutta joo, toi sun pomosi ei todellakaan vaikuta kovin fiksulta ihmiseltä... Mikähän siinä on, että kun jostain siunaantuu sitä rahanpaskaa, niin voi käyttäytyä sitten ihan miten vaan? Onneksi suomalaiset on tosiaan yleensä niin vaatimattomia, ettei ihan hevillä niin käy, vaikka toki näitä poikkeuksiakin on...

    Sääraportti: pilvistä, lämpötila nollassa, märkää ja loskaista! Ei sentään enää liukasta! Kohta tulee kevät!

    VastaaPoista
  3. Tiia, kiva että olet lukemassa blogiani!
    Sri Lankalaiset tosiaan saavat joiltakin länsimaisilta ikävää kohtelua. Semmoiseksi ylimieliseksi ei minua täällä saa ikinä. Saman arvoisia kaikki ollaan.

    Mun au pair-koitos ei valitettavasti kestä kokonaista vuotta. Paluu Suomeen on jo heinäkuun alussa. Siihen asti yritän jakaa kokemuksiani täällä niin paljon kuin mahdollista.

    Sri Lankaan päädyin, koska halusin saada kokemuksia jostain eksoottisesta maasta. En ole ikinä matkustanut Aasiassa, tai muutenkaan mihinkään erityisen kauas. Ehkä vain satumaisen hyvää tuuria tai onnea, että löysin tämän perheen. Olin valmis ottamaan au pair-pestin oikeastaan mistä lämpöisästä maasta tahansa.

    VastaaPoista