Heräsin pirteänä uuteen päivään homeisessa hotellihuoneessamme. Ana vähemmän pirteänä, koska oli valvonut komeassa seurassa myöhään :) Aamupalalla tapasimme saksalaiset ja sovimme, että autoni starttaa kahdeltatoista kohti pohjoista. Maksoimme laskumme ja se meinasi muuttua tappeluksi henkilökunnan kanssa, koska he eivät osanneet laskea. Edes laskimen kanssa! Olin jo valmis luovuttamaan, mutta Ana oli sinnikäs ja asia saatiin selvitettyä. Maksoimme huoneestamme vain 3000rupiaa ja illan ruokailut ja juomat + aamiainen maksoi meille yli 5000rupiaa. Niin sitä vain hintaa kertyy, kun tilaa huoneen laskuun kaiken.
Lähtö hotellista oli hupaisa. Minun autoni on näppärän pieni Suzuki Swift. Oikein riittävä kahden matkustaa! Sitten kun siihen änkee neljä ihmistä ja heidän matkatavaransa... Se oli vähän kuin tetriksen pelaamista, kun suunniteltiin mitä laitetaan minnekin ja kuka ottaa mitä syliin. Minulla, kuskilla, oli tietysti oikein mukavat olot, mutta muilla oli vähän ahtaampaa :D
Miesten suunnitelma oli mennä Unawatunaan ja me Anan kanssa jatkaisimme Hikkaduwaan. Kun aloimme olla Mirissan kohdalla, yritin houkutella Anaa ja muita, että pysähtyisimme lounaalle. Ana nauroi, että parempi kun kaasutamme nopeasti ohi vaan tai emme pääse sieltä ikinä pois. Hän saattoi olla oikeassa!
Matkalla muistin kilpikonnafarmin, minne Thushara vei minut pari päivää sitten. Päätin viedä myös matkaseurueemme katsomaan konnia, kun se on ihan nopea pysähdys ja matkan varrella. Paikan henkilökunta muisti minut ja tuli ihmettelemään, miksi päätin palata. Kun kerroin tuoneeni kaverini katsomaan konnia, he olivat iloisia ja kiittelivät uusista asiakkaista.
Saksalaiset jätimme Unawatunaan missä he hyppäsivät tuktukin kyytiin ja lähtivät etsimään hotelliaan. Anan kanssa jatkoimme matkantekoa Hikkaduwaan minne lopulta pääsimme kolmen jälkeen. Ajoin meidät samaan hotelliin missä olin viimeksi, koska ajattelin että Anan neuvottelutaidoilla saamme huoneen edullisesti. Coral Reef Beach Hotellissa oli kaksi huonetta vapaana. Ilmastoinnilla tai ilman. Piheinä valitsimme huoneen ilman ilman ilmastointia. Hotellin pomo muisti minut nimeltä! Se oli hyvä merkki tinkimisen kannalta :D Hän yritti saada ensin 4500 rupiaa meiltä, mutta pudotimme sen 3500 rupiaan kera aamiaisten. Ihan jees... Valitettavasti pihiydessämme jouduimme taas kärsimään homeisesta huoneesta. Haju oli yöllä hyvin voimakas ja varsinkin kylppärissä oli tuskaa hengittää. Kuin ammoniakkia! Terveyden ja viihtyvyyden kannalta suosittelen varaamaan aina ilmastoidun huoneen!
Oli hauska palata samaan hotelliin (homeesta huolimatta). Ihmisillä on uskomaton kasvomuisti, kaikki siellä muistivat minut. Jopa sellaiset ihmiset joita en edes itse muista. Kaikki paikalliset kun näyttävät vähän samalta minun silmissäni vielä. "Hei, sinä olit täällä kaverisi kanssa viikko sitten!? Tervetuloa takaisin!" Istuskelimme hotellin baarissa Anan kanssa ja syötiin vähän välipalaa. Käytiin myös snorklaamassa ja Ana onnistui näkemään merikilpikonnan! Olen vähän kade tästä ja odotan jo kovasti milloin pääsen taas jonnekkin hyvään snorklauspaikkaan konnia bongaamaan.
Hotellilla tapasimme kanadalaisen Amyn joka asuu Dohassa. Amy tykkää tulla lomaileemaan Hikkaduwaan, koska harrastaa sukeltamista ja sattuu myös deittailemaan hotellin sukelluskoulun työntekijää. Illastimme Amyn kanssa pizzeriassa ja kuulimme mielenkiintoisia juttuja Dohasta, sukeltamisesta ja tietysti srilankalaisesta poikaystävästä.
Illallisen jälkeen menin Anan kanssa Top Secret-rantabaariin ja Harbour-baariin. Tarkoitus oli viettää kunnon bileilta, mutta molemmilta oli ihan veto pois ja juuri syöty pizza pyöri vatsassa huolestuttavasti. Eipä sillä, torstai ei ole bileilta Hikkaduwassa. Rantabaareissa hengaili paljon surffareita. Srilankalaiset surffarit on vähän hassun näköisiä, koska monet heistä on värjännyt hiuksiaan blondiksi. Ehkä he ihailevat australialaisia ja jenkkisurffareita ja haluavat näyttää samalle. Kun lähdimme Harborista, kävi nolosti ja unohdin maksaa drinkkini. Vain 500 rupian juomasta oli kyse, mutta periaatteen juttuja. Jäi harmittamaan. Jos joskus päädyn baariin uudestaan, kuittaan velkani :)
Aikaisin päättyneen illan ansiosta heräsimme perjantaihin pirteänä. Söimme täyttävän perusaamiaisen ja pakkasimme jälleen rojut kasaan. Harmitti lähteä Hikkaduwasta. Ranta siellä on niin kiva. Ja ihmiset! Juhlat! Mutta tuleehan noita iltoja ja juhlia aina uusia.
Ajoimme aurinkoisessa säässä kohti Colomboa ja luukutimme stereoista srilankalaista rumpumusiikkia cd:ltä jonka ostin Hikkaduwasta.
Anan kanssa Cinnamon Grand-hotellissa
Colombossa köllöttelimme laiskana "kotini" sohvilla ja söimme nuudeleita. Ei huvittanut valmistaa oikeaa ruokaa :) Illalla sentään skarppasimme ja lähdimme ulos. Annoin Anan lainata minulta vaatteita, koska hänellä ei ollut enää puhtaita vaatteita tai muutenkaan mitään sopivaa Colombon yöhön. Ensin menimme Breeze baarin, syötiin vähän ja juotiin drinkit. Breeze vaikutti vähän hiljaiselta joten päätettiin vaihtaa ihmisläheisempään paikkaan, In on the Green-pubiin. Kun siihen paikkaan astuu, unohtaa hetkeksi olevansa Sri Lankassa, koska porukkaa on kokoontunut joka puolelta maailmaan juomaan olutta ja laulamaan illan esiintyjän kanssa kilpaa. Ihmiset nauravat, tanssivat ja syövät pubiruokaa. Tämä pubi on mukava siitäkin syystä, että täällä myydään siideriä!! Strongbowta! Siideriä siis Anan kanssa herkuttelimme ja nautimme tunnelmasta. Olimme valmiita palailemaan kotiin joten tilasin meille laskun. Laskun sijaan tarjoilija toi meille kaksi uutta siideriä. Ihmettelin että mitäs tämä meinaa ja tarjoilija osoitti vanhempaa miestä joka oli juomat meille tarjonnut. Mies tuli pöytäämme ja esittäytyi Azmeeksi. Hän oli alkujaan arabi jos oikein muistan, mutta asustelee nyt täällä. Iältään lähempänä viittäkymppiä veikkaisin. Ihmeteltiin Anan kanssa, miksi hän halusi tarjota meille juomat. Hän kuulemma huomasi, että olemme uusia täällä ja halusi tulla juttelemaan. Hän hyödynsi myös tilaisuuden ja ojensi käyntikorttinsa. Azmee välittää työntekijöitä, erityisesti Euroopasta Aasian puolelle. Että jos joskus haluan vaihtaa au pair-hommat oikeaan työhön täällä, täytyy ottaa yhteys häneen :D Azmee olisi tilannut meille vielä lisää siideriä, mutta päätimme lähteä kotiin.
Aamulla Ana lähti bussilla Negomboon, missä sijaitsee lentokenttä. Hän halusi viettää viimeisen yönsä ennen kotiinpaluuta mahdollisimman lähellä kenttää, ettei varmasti missaa lentoaan. Ihan hyvä varmasti.
Sellainen oli minun reissu etelään. Tiivistettynä. Paljon hyviä muistoja jäi matkasta. Tapasin hyviä ihmisiä, kävin hyviä keskusteluja. Näin kauniita ja uusia asioita. Kertaakaan en pelännyt tai ärsyyntynyt. Pelkästään hyviä fiiliksiä oli reissuviikossa.
Colombon kodissa bongattua... Onko vähän magee yöperhonen?!!
Nyt olen taas Colombossa, arjessa. Aavistuksen tympääntyneenä ja stressaantuneena. Sain sentään hyviä uutisia eilen! Ensi kuussa minulla on taas yli viikon loma. Sen loman aion käyttää matkaamalla Sri Lankan itäpuolelle.
Sitä odotellessa!! Heijsan!
Sitä odotellessa!! Heijsan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti