Yritän summata vielä Sri Lankan kokemuksia tässä pieneen pakettiin niin hyvin pystyn:
(kuvat helmikuulta ja toukokuulta, osa nähty täällä jo aiemmin)
Kotikatu <3
Koti
Colombo
Dehiwala Zoo
They have elephants!
Kandy
"Sviitti" Hikkaduwassa...
Sinivalas!
Mirissa <3
Thusharan villa.
Tangalla ja pelottava meri.
Parhaimpia kokemuksia:
- Kaikki ne hetket, kun tunsi että on onnistunut ylittämään itsensä, tekemään jotain uutta. Että on uskaltanut!
- Matkailu upeissa maisemissa.
- Kohtaamiset villieläinten kanssa, niihin ei kyllästy ikinä. Krokotiilin näkeminen joessa tai varaani tallustelemassa pihatiellä sai minut aina iloiseksi.
- Ystävyys uusiin ihmisiin ja yhteyden löytyminen F:n ja S:n kanssa.
Pelottavaa, jännää :O
- Tsunamin uhka! Oli yksi jännimpiä päiviä ehdottomasti odottaa tapahtuuko se vai ei.
- Sadepäivät yksin Colombossa. Isossa talossa ja ulkona myrskyää; huono yhdistelmä.
- Merisiilien ympröimänä aallokossa matalalla laguunilla. Paniikki!
Outoa ja odottamatonta!
- Viskin juopottelu Anuradhapuran pormestarin kanssa oli ehdottomasti kummallista ja odottamatonta.
Paras paikka <3
- Mirissa
- Arugam Bay!!!
Mirissan vauvat.
Vesak.
Thusharan tuktuk
Kumari, my machan!
Tiger
Sri Lanka Sanna
Negombo
Mr. President
Äijät jonottaa ruokaa baarireissun jälkeen.
Parasta ruokaa :P
- Baarin jälkeen ravintoloissa jotka tarjosivat srilankalaista currya. Tulisena ja sormin syötynä!
- Lagoon-ravintolan kalacurryt.
Paskaa!
- Alkuvaikeudet sopeutua perheeseen.
- Kateus. Se tuntuu olevan myös srilankalaisten luonteenpiirre.
- Liikenne, jos sattui olemaan huono päivä muutenkin.
- Hyttyset!
Kaikki kokemukset eivät paratiisissakaan vaan voi olla hyviä. Ne mitä tänne purkauduin liittyi lähinnä duuniin ja liikenteeseen. Ne henkilökohtaisemmat yksityiselämän paskat tuli enempi sensuroitua...
Harmittamaan jäi.../ miksi palata...
- Monta paikkaa olisi vielä nähtävänä! Pohjoisen Jaffna ja idän Trincomalee kiinnostaisi erityisesti.
- Kaverit!!
- Palaisin mielelläni töihin Colomboon, jos sopiva paikka sattuisi aukeamaan. Siis ihan oikeita töitä tekemään. Vakavasti harkitsen sitä...
Myöhään lauantaina olin saanut tavarani kasaan. Oli aika heittää hyvästit Sri Lankan kodille. Otettiin Kumarin kanssa muutamat valokuvat ennen kuin lähdin ja lupasin postittaa hänelle niitä Suomesta.
Kumari ja vartija.
Kuljettaja tuli hakemaan minut toiveestani hieman alkuperäistä suunnitelmaa aikaisemmin, koska halusin käydä juomassa vielä viimeisen tuopin In on the Green-pubissa ennen kentälle lähtöä. Kuskiksi pyysin Kumaren, koska silloin kun saavuin maahan hän haki minut kentältä. Kun hän kuskaa minut pois "ympyrä sulkeutuu".
Pubiin tuli muutamia kavereita tuoppeja kilistelemään. Itkut sain pidettyä sisällä, koska olinhan jo vollottanut koko päivän pakatessa. Se suorastaan kiellettiin :D "Don't you dare start crying!", sanoi O, kun alkoi alahuuli väpättää. Surullista oli silti. Sain läksärilahjaksi pupun ja käsilaukun. Ahdistuneena katselin kelloa joka tuntui juoksevan minuutteja eteenpäin. Lopulta kiipesin pupu kainalossa maasturin takapenkille kuin pikkutyttö ja vilkutin pubin edessä seisoskeleville kavereilleni. Oli aika lähteä lentokentälle.
Lahjapupu kassissa kohti kotimaata. Matkakaveri herätti hilpeyttä turvatarkastuksissa.
Lennot meni varsin mukavasti. Olin todella väsynyt, koska unet edellisten vuorokausien jäljiltä olivat vähäiset. Meni siis lähinnä pilkkiessä matkustaminen. Ei malttanut edes leffoja katsella kun silmät painuivat väkisin kiinni. Onneksi viihdevalikoimista löytyi myös runsaasti musiikkia minkä tahtiin kuorsata. Kanssa matkustajat varmaan ajatteli, että kärsin lentopelosta, kun aina itkeä tihrustin nenäliinaani koneen noustessa ja laskiessa. Ne nyt vaan sattui olemaan sellaisia hetkiä jolloin tämä kotiin paluu ja Sri Lankan taakse jättäminen tuntui voimakkaana ja surullisena. Milloin minusta tuli tämmöinen itkupilli?!
Arlandan lentokentällä viimeistä lentoa odottaessa tuntui, kuin olisi jo Suomessa. Hajut ja maut olivat tuttuja. Ihmiset näyttivät tutuilta ja puhuivat tuttua kieltä. Kukaan ei enää kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Olin taas vain yksi valkoinen muiden joukossa.
Helsinki-Vantaalla odotteli kyyti kohti Mikkeliä. Ihanat kaverit olivat varanneet olutta matkajuomaksi, niin pääsi samantien orientoitumaan suomalaiseen elämän menoon :) Mikkelissä pääsin tietysti ensimmäiseksi vakkaribaariin moikkaamaan tuttuja ja maistelemaan viinaksia. Väsytti kovasti, mutta kyllähän kavereita pitkästä aikaa jaksoi katsella :D
Hyvästi paratiisi ja hei taas vanhat tutut kotikulmat!
Terveiset lempikuppilani kulmapöydästä! Vihdoinkin on sopiva hetki kirjoittaa viimeisestä illastani Sri Lankassa ja kotimatkasta.
Perjantaita vietettiin siis läksäriteemalla. Mitään varsinaisia juhlia ei ollut, mutta kuitenkin... Ensin menin Galle Face hotellin terassille. Se on Colombon suosituin paikka auringonlaskun ihailuun. Nyt ei valitettavasti sää ollut suosiollinen ja pilvet peittivät shown. Mukavasti silti merituuli tuiversi tukassa ja palmut huojuivat ympärillä... kyllä siellä kelpasi drinksua ottaa. Istuttiin isolla porukalla ja höpistiin lastenhoidosta (uskomatonta, että minullakin on jotain annettavaa tähän keskusteluaiheeseen), Colombon työllisyystilanteesta, edellisillan juoruista.... kaikenlaista.
Terassilta siirryin toisten kavereiden seuraan Breeze Bariin. Pomokin oli siellä, mutta enemmän oltiin omissa porukoissamme. Syötiin vähän snäksejä ja hassuteltiin. Viimeistä kertaa sain nautiskella tuon ihanan allasbaarin rennosta tunnelmasta ja hyvästä tarjoilusta.
Lyhyen Breeze-visiitin jälkeen palasin Galle Face hotellille, mutta tällä kertaa In on the Green-pubin puolelle, minne muu seurue olikin jo siirtynyt oluen äärelle. Pääsin siinä itsekin hörppimään keskiviikkona voitettuja visailuoluita. Pubissa oli oikein riemukas meininki. Livemusiikki saa ihmisiin aina vipinää vaikka nämä muusikot soittaakin aina samat biisit joka ilta.
Kaverit yllättivät minut pubissa hienosti. Sam joka siellä sinä iltana lauloi ja soitti kitaraa kuulutti mikrofoniin, että meillä on täällä Sannan läksärit menossa. Sitten se omisti minulle parit biisit siinä ja kaverit nostivat baarin piilosta minulle täytekakun eteen. Tosin siinä kakussa lukin "Happy birthday!", mutta ehkä se oli ainoa mitä hotellin valikoimasta siihen hätään löytyi :D Nam, oli hyvää! Ja oli ihana yllätys, kikattelin kuin pikkutyttö, että ei voi olla totta miten ihania tyyppejä! Vaikka ollaan tunnettu hyvin vähän aikaa ja silti minulle ollaan näin kivoja!
In on the Greenissä tuli vietettyä piitkä tovi oluiden ja yhteislaulun (huudon?) merkeissä. Pubista lähdettiin sitten clubbailemaan. Tanssin ihan hikipäissäni, kirjaimellisesti viimeistä päivää/iltaa aamuun asti. Jalkoja pakotti ja hiestä märät vaatteet oli kuvottavat, mutta oli vaan pakko saada tanssia. Clubi sulki joskus kuuden aikaan aamulla. Meidän porukalla oli vielä virtaa, niin mentiinpä sitten jatkoille Galle Face hotelliin :D Hotellilla juhlittiin vielä pari tuntia ja sitten pitikin lähteä kotia kohti kun aurinko nousi häiritsemään menoa... Kivoja muistoja jäi viimeisestä juhlaillasta Sri Lankassa. Missään vaiheessa en ollut liian tuiterissa niin muistaakin kaiken :)
Lauantaipäivä olikin sitten haikeuden haikeus. Talo tuntui tyhjältä, koska S oli jo lähtenyt reissuun. Pelkästään minä ja F talossa. Löhöiltiin pienessä krapulassa tv-huoneen sohvilla ja katsottiin elokuvia. Tilattiin epäterveellistä ruokaa ja naureskeltiin kaikkia kommelluksia mitä näihin neljään kuukauteen on ehtinyt mahtua.
Pakkaaminen oli yhtä kidutusta. Pelkästään se tavaroiden karsiminen ja änkeminen matkalaukkuun oli jo työlästä. Sitten tietysti saattoi vähän pistää itkettämäänkin "oman huoneen" tyhjentäminen ja hyvästeleminen. Kumari tuli välillä katsomaan minun pakkaamistani ja sitten itkeä vollotettiin yhdessä :D Illalla F meni nukkumaan, koska hänen lentonsa olisi vasta aamulla. Minun lento oli yöllä, joten jäin valvomaan. Epäilin, että F ei ainakaan ala hyvästeissä itkemään, mutta väärässä olin. Itkettiin ja halattiin ja F lupasi, että saan milloin tahansa mennä kyläilemään mikäli Sri Lankaan päätän vielä palata.
Käytiin S:n kanssa viime viikolla galleriassa. Oli aika kuppanen paikka. Siellä haisi pahalle, ei opastusta, vain yhdessä salissa maalauksia. Hienojahan ne teokset olivat kyllä, mutta olisi ollut kiva saada joku niitä esittelemään. Tulipahan käytyä.
Kauhukakara S <3
Keskiviikkona mentiin viimeiselle ravintolailliselle F:n, F:n isän ja S:n kanssa juhlistamaan minun "työn" päättymistä ja S:n kesäloman alkua. Sain valita ravintolan ja pyysin sitten päästä Cinnamon Grand hotellin Lagoon-ravintolaan. Koko hotelli itsessään on upea paikka ja niinpä oli ravintolakin. Sitä ympäröi "laguuni" missä ui isoja karppeja ja tilat oli hyvällä maulla sisustettu. Valitsin Lagoonin koska halusin päästä syömään herkullista kalaa ja tämä on yksi kaupungin parhaista merenantimia tarjoava ravintola. Mutta voi, voi mihin tilanteeseen itseni laitoinkaan :D Minä kun en ole innokas merenmönkijöiden syöjä, varsinkaan jos ne tarjoillaan raakana tahi kylmänä... Meidän alkupalana oli kylmä seafood mix ja sushia. Vetäisinpä siinä alkuunsa ensimmäistä kertaa ikinä oisterin. Hrrrr.... vieläkin tulee kylmät väreet kun muistelen "elämystä". Tuli vain mieleen eräs jakso Sinkkuelämää sarjasta :'D Oisterin maku oli mieto mutta epämiellyttävä ja se koostumus... voi miksi pureskelin enkä antanut mennä alas vaan! Lisäksi siinä tuli "nautiskeltua" katkarapuja, hummeria, rapua, raakaa kalaa... Vaikka hetkittäin tuntui, että olen mukana Pelkokertoimen kuvauksissa, olen silti hemmetin ylpeä itsestäni, että pystyin kaikkea syömään ykäämättä. Näin sitä opitaan pitämään uusista mauista! Tosin saattaa hetki vierähtää, ennen kuin tämä tyttö illastaa viiden tähden hotellissa edessään oistereita ja hummeria. Tämmöinen luksus on ohi kun jalka koskettaa Suomen maata.
Lagoonin pääruoka oli niiiiiin hyvää! Valittiin kaikki erilaiset annokset mitä yhdessä syötiin. Kala oli tuoreinta mahdollisinta ja pääsi itse valitsemaan minkä kalasen lautaselleen haluaa. Osa annoksista oli hyvin tulisia, mutta ei pystynyt lopettamaan ahmimista kun oli niin hyvää. Ja takaraivossa tietysti ajatus, että nyt tyttö syöt ja nautit kun voit :D Jälkiruokaa kysyttäessä ehdotin tietysti drinksuja Breeze Barin puolella kakkujen sijaan, niin kuin kunnon alkkiksen kuuluu. Ruuan sulattelu meni mukavasti Singapore Slingiä naatiskellen.
Illallisella F ojensi minulle aivan ihanan lahjan. Hän oli teettänyt minulle hopeisen nimikorun, sinhalaksi tietenkin. Aivan ihana!! Olin ihan pökerryksissä tästä yllätyksestä. Niin paljon kun minulle on täällä jo annettu ja suotu ja nyt vielä tämä... wau.
Jälkkäridrinksujen jälkeen minä jatkoin iltaani pubivisassa. Valitettavan pienellä joukkueella kisailtiin, kun osa oli joutunut peruuttamaan tulonsa. Onneksi oltiin (muut oli) kuitenkin tarpeeksi fiksuja ja saavutettiin kolmas sija. Sillä voitimme kaksi kannua olutta! Oltiin myös niin fiksuja, ettei juotu oluita keskiviikkona vaan ne on säästetty tähän iltaan.
Eilen torstaina vein S:n viimeistä kertaa kouluun. Siinä vaiheessa kun S sanoi heipat ja sulki auton oven, tajusin että tosiaan, viimeinen kerta. Tuli niin haikea olo, että itkeä vollotin koko ajomatkan koululta kotiin. On siinä ollut muilla autoilijoilla ihmettelemistä. En minä tosin välitä mitä muut ajattelee. Minusta on tullut Sri Lankassa suuri autolaulannan harrastaja. Ihan sama kuka näkee, minä olen täällä aina hoilannut radion kanssa kilpaa. Niin eipä sen väliä, jos minut nähdään ratin takana myös itkemässä.
Koulun jälkeen vein S:n shoppailemaan tuliaislahjoja, koska hänkin on palaamassa Eurooppaan kesäksi. Kun tultiin kaupasta ulos S yhtäkkiä halasi minua kovasti ja sanoi, ettei halua minun lähtevän täältä pois. Awwww <3
Illalla jouduin jättäämään S:lle viimeiset hyvästit, koska hän lähti jo viime yönä matkaan. S pyysi, että tulisin vielä joskus kyläilemään Sri Lankassa ja minä lupasin ainakin yrittää. :') Niisk!
Tänään pitäisi sitten viettää jäähyväisiltaa kavereiden kanssa. Ensin Galle Face hotelliin ihailemaan auringonlaskua drinksujen kera, sitten pomon kanssa kilistelemään Breeze baariin, sitten In on the Greeniin juomaan voittokaljat ja ja ja... sitten en tiedä mitä tapahtuu. Toivottavasti kuitenkin luvassa ikimuistoinen ilta ihaninen ihmisten ympäröimänä. Täytyy pakata laukkuun nessupaketti, koska itkuilta ei varmaan tänään(kään) pääse välttymään.
